Juomia 2

Kuten tunnettua tuli Coca Cola Suomeen Helsingin olympialaisten myötä vuonna 1952. Coca Colalla oli oma tunnusomainen pullonmuotonsa. Cokista myytiin Suomessa alkujaan lasisissa pikkupulloissa (0,19 l) ja vuodesta 1961 lähtien myös king size -pulloissa (0,35 l). Siinäpä pohdittavaa nykykuluttajalle! Turussa tiemmä tuota isompaa pulloa oli kokeiltu jo edellisenä vuonna.

Sama yhtiö kehitteli uuden sitruuna-limettijuoman vuonna 1960, ja jo viisi vuotta myöhemmin tämä maukas juoma rantautui Suomeen. Ensimmäisenä maana Yhdysvaltain ulkopuolella!  Koska juomaherkun nimi oli jälleen varsin konstikas suomalaiseen suuhun, painettiin vihreitten juomapullojen kylkiin myös sen lausumisohje ''Sprite - lausutaan "Sprait"'. Itselleni se ainakin tuli avuksi; sellaisessa tynnyrinpohjukassa sitä elettiin.

Sprite kampanjoi tuotettaan myös keräilykorkein, joiden avulla saattoi saada lahjaksi peltisiä lasinalusia. Näissä mustissa alusissa oli paraatipuolella eri maiden lippuja ja kääntöpuolella kyseisen maan kielellä erilaisia käyttökelpoisia fraaseja, kuten 'Anteeksi, jalkani on kipissä' tahi 'Mitä teet pöydän alla?'. Meille kertyi näitä hyödyllisiä kapineita koko sarja ja muutama vaihturikin.

Mutta olihan meillä myynnissä muitakin porejuomia. Kun Coca Cola -komppania käytti omia kruunukorkkejaan, oli peruspulloissa puolestaan sivultavedettävä ja toisinaan sormiatelova alumiininen repäisykorkki, jossa itse asiassa olikin alunperin ohut korkkiläpäre alla. Näitä repäisykorkkeja oli monenvärisiä ja yhteen aikaan oli muodikkaan viileää taitella niitä polkupyörän pinnoihin. Tämä fillarihassutus ei kyllä kestänyt kovin kauan. Vuonna 1973 siirryttiin limonadipulloissa päältä repäistäviin takuukorkkeihin ja seuraavalla vuosikymmenellä sitten rengaskorkkeihin.

Limpsat olivat kolmasosa litran lasipulloissa. Jonkin verran omat paikalliset valmistajat vaikuttivat paikkakunnan kauppojen valikoimiin. Peruslimonadi oli Sitruuna-Sooda, väritön juoma. Koska Coca Colalla on hyvä maine, oli sillä kotimaisia vastineitakin Yksi niistä oli Siff Cola, josta tehtiin oikein mainoselokuvakin. Siinä esiintyi aikanaan suosittu Bosse & Robert -lauluduo, joka esitti vetävän Juha "Watt" Vainion sanoittaman mainoslaulun Eino Vatasen yhtyeen säestämänä. 'Nellin palmikko' oli Bossen & Robertin isohko hitti 60-luvulla.

Sama parivaljakko lauloi myös oman suosikkini, hailakanvärisen Car-limsan, mainoksen. Car-pulloissa oli hienoja, erilaisten autojen kuvia, ja tämä virvoitusjuoma oli maistuvinaan erityisen hyvältä. Ei sillä, ei meillä juotu limonadeja arkisin tai edes viikottain, vaan enemmänkin ne olivat erityisten juhlien juomia, ja myös kesäisin isä osti kokonaisen korillisen (24 pulloa) virvoitusjuomia mökille Luonnonmaalle. Sitä säilytettiin vanhassa maakellarissa, ja sieltä sitten haettiin juomia.

Vuoden 1968 synttäreillä nautittiin Sitruuna-Soodaa, Car'ia, Pongo'a, Siff-Colaa ja Pommac'ia. Huomaa myös Sprite-lasinaluset oikeassa käytössä... Pöydässä oli näköjään myös avattu Verraton-suklaarasia.

Muita meillä päin myytäviä juomia olivat esimerkiksi Pongo (passionhedelmälimpsa?) ja tv-sarjan myötä lanseerattu Batman-juoma. Hämeen suunnalla käydessä Palmat ja muut lahtelaiset juomat tulivat tutuiksi.