Rahaa rahaa

60-luvulla käytössä oli Suomen markka, joka jakautui 100 penniin. Nykyrahassa pennin arvo on aika joutava, mutta tuolloin pikkupoika saattoi mennä kioskille ostamaan penninkarkkeja eli kovia nallenmuotoisia hedelmäkarkkeja. Pastilliaskin sai kahdellakymmenellä pennillä. Ostos kohdistui tällöin joko helsinkiläisen Fazerin Salmiakkipastilli-askiin tahi sitten kotikaupungin Hellas-tehtaan Hedelmäpastilli-askiin.

Markka oli Suomessa käytössä 1860-2002. Sitä edelsivät Venäjän rupla ja Ruotsin riikintaalari eli riksi.

Markka koki historiansa aikana jonkinmoisiakin muutoksia, mutta minun lapsuudessani yksi käännekohta osui vuoteen 1963. Silloin markan nimellisarvoa muutettiin. Vanha 100 markkaa muutettiin yhdeksi markaksi, ja sekaannusten välttämiseksi pitkään puhuttiinkin nykymarkoista. (Hieman sama ilmiö kuin se, että ihmiset miettivät viimeisimmän rahauudistuksen jälkeen, että 'mitäs tämä on markoissa'.)

Käytössä olivat yhden markan, viiden markan, kymmenen markan, viidenkymmenen markan ja sadan markan setelit. Meidän koulupoikien keskuudessa oli tunnettu urbaanilegenda, että kun kympin setelissä olevan Paasikiven kuvan taittaa pystysuuntaan korvan kohdalta pois, näkyy kuvassa hiiri. Toimii!

Kolikkopuolella taskunpohjalla oli kuparisia yhden ja viiden pennin rahoja sekä alumiinipronssisia kymmenen, kahdenkymmenen ja viidenkymmenen pennin rahoja. Vuonna 1964 liikkeelle laitettiin uudet hopeamarkat.

Pennin rahoja litistelimme Hämeenkadulla ohiajavien raitiovaunujen alla. Eivät tämän käsittelyn jälkeen enää kelvanneet kioskille tai kauppaan.