Turun tavaratalot

Stockmannin tavaratalo valmistui Helsinkiin vuonna 1930, ja kyllähän Stocka on Suomen tavaratalojen lippulaiva. (Anekdootti kuitenkin kertoo, että Suomen ensimmäiset liukuportaat eivät olleetkaan kyseisessä rakennuksessa, vaan - Turussa Affärscentrumissa vuonna 1926!)

Julinin tontti voimansa tunnossa...

Stockmannia Turkuun ei kuitenkaan tuossa vaiheessa saatu, mutta yhtiö kiinnostui Turun toimipisteestä 1960-luvun alkupuolella. Kiikarissa oli ns. Julinin tontti Eerikinkadun ja Brahenkadun kulmassa. Vuonna 1964 Stockmann teki esisopimuksen tonttiomistaja Hans von Rettigin kanssa. Tarkoitus oli, että asemakaava saataisiin muutettua ja tontin vanhat rakennukset purettaisiin. Silloin Stockmann ostaisi tontin.

Turun kaupunginvaltuusto kiirehti hyväksymään kaavaehdotuksen ja pian sen jälkeen rakennusten purkaminen aloitettiin. Stocka ei koskaan tontille kuitenkaan tullut. Viralliseksi selitykseksi annettiin mm. arkeologiset kaivaukset, mutta on asialla spekuloitu niinkin, että Stockmann alkoi pitää tonttia liian syrjäisenä liikepaikkana.

 

... Ja tällaisena opimme tontin näkemään vuosikaudet.

Huhtikuussa 1982 Stockmann vihdoin ja viimein avasi puodin myös Turussa, kun se otti haltuunsa Yliopistonkadun varrelta valmiin tavaratalokiinteistön entisen City-Sokos-tavaratalon paikalta.

Mutta eihän Turussa oltu sentään Stockmannin varassa.

Kalle Anttila aloitti vuonna 1952 Amerikan tyyliin postimyynnin julkaisemalla kuvastoa nimeltä  Kuluttajan opas (myöhemmin Ostajan opas), ja vuonna 1954 avattiin uuden Kalle Anttila Oy:n tavaratalo Helsingin Sörkassa. Vuonna 1963 avattiin Kalle Anttila myös Turussa Brahenkadun mäessä sijaitsevassa kiinteistössä. Turun Sanomissa oli avajaispäivänä kolmesivuinen ilmoitus.

Kaikki eivät oikein uskoneet Anttilan tuotteiden laatuun, koska "tuotteet myytiin niin halvalla". Mitään somea ei ollut käytössä, vaan peukutus tapahtui kuulopuheina suusta suuhun menetelmänä. Muistan tällaista laatuepäilyä olleen myös omassa perheessäni. Ilmeisesti liikestrategiana oli kuitenkin perusidea siitä, että Anttila osti tuotteensa suoraan tehtailta suurina kertaostoksina ja pystyi sitten myymään ne eteenpäin halvalla.

Nuorten (ja ehkä hieman varttuneempienkin) miesten mieleen kuvastot olivat tunnetusti useammastakin syystä: niissä esiteltiin kaikenlaista kiinnostavaa kamaa laidasta laitaan. Ja naisten alusasuja mallien päällä...

Vuoden 1962 tuotesälää. Tutunnäköistä tavaraa...

Turun tavaratalojen lippulaiva? Tietysti Wiklund.

Vuoden 1958 kuosi

Wiklundin tavaratalon historia alkaa Axel Wiklundin rautakaupasta, jonka hän perusti  vuonna 1895 Eerikinkadun ja Kauppiaskadun kulmaan, ja tästä alkoi varsinainen menestystarina kaupan ryhtyessä kannattamaan. Tästä rautakaupasta kehittyi Oy Wiklund Ab, joka siirtyi Turun Osuuskaupan haltuun 1950-luvulla.

Lindblomin talo

Wiklundin kaupan vieressä Kauppiaskadun puolella oli Turun kauneimmaksikin mainittu Lindblomin kivitalo 1800-luvun lopulta. 1950-luvulla se joutui liipasimelle uuden tavaratalon tieltä. Turkulaiset vastustivat purkua, mutta vanha rakennus joutui väistymään vuonna 1956, ja sen tilalle valmistui seuraavana vuonna Oy Wiklund Ab:n nelikerroksinen tavaratalo sekä seitsemänkerroksinen asuin- ja liikerakennus As Oy Kauppiaskatu 9.

 Vanha rautakaupparakennus purettiin vuonna 1961, ja sen  paikalle rakennettiin vuosina 1962-1963 Turun Osuuskaupan pääkonttorirakennus.

Eikä tässä vielä kaikki. Centrum-tavaratalo valmistui vuonna 1967 Eerikinkadun ja Kristiinankadun kulmaukseen mainesanoilla "Suomen toiseksi suurin tavaratalo". Eerikinkatu 19:ssä sijainnut Turun vanhin tuolloin toiminnassa ollut elokuvateatteri Olympia purettiin uuden tavaratalon tieltä pois. Kodinosastolla oli hienot kyltit, mitä mistäkin löytyy. Helsingin serkkuni ihmetteli kovin, mitä ovat "HIENOTAKEET". En ole itsekään vielä sataprosenttisen varma...

Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää... Mutta kyllähän se niin on, että pientä kirvelyä tuntee esteettisessä sielunosassaan, kun noita kaikkia uuden alta hävitettyjä taloja katsoo. Aiheesta löytyy nykyään paljonkin kirjallisuutta ja tosiansiokkaita nettisivuja, jossa monista kortteleista on tehdy 3d-mallinteita. Tässä yhteydessä ei voi myöskään unohtaa Jouko Aaltosen hienoa Taistelu Turusta -leffaa (2011).

Kurkiaura mediassa

Uusi kerrostalomme oli aika näkyvä kaupunginosassaan, jos kohta koko tuonaikaisessa Turussakin. Yhdeksän kerrosta röpeliöistä kivitaloa!

Asuinrakennuksista edellisenä vuonna 1956 valmistuneet Puutarhakatu 11:n ja 13:n 14-kerroksiset talot veivät tietenkin voiton.

Heti valmistuttuaan oma Asunto-osakeyhtiö Kurkiauramme pääsi oikein sanomalehteen.

Isä leikkasi leikkeen talteen ja merkkasi rasteilla meidän asuntomme.

Heinäkuussa 2013

Uudelleen talo pääsi esille Tusarin ansiokkaassa Turku eilen ja tänään -juttusarjassa, jota teki toimittaja Harri Kalpa. Näistä jutuista Turun Sanomat julkaisi kaksi kirjaakin 1970-luvun taitteessa (+ myöhemmin vielä kolmannenkin, jossa oli sinänsä ansiokas piirroskuvitus mutta ei näitä aitoja valokuvadokumentteja). Ikävä kyllä, tämä kyseinen artikkeli meidän talostamme ei päätynyt kansien väliin.

TS 23.8.1970

Tässä vaiheessa oli puiston ilme muuttunut: uudet keinut, uusi metallinen liukumäki ja 'raketinmuotoinen' kiipeilyteline.

43 vuotta myöhemmin; heinäkuu 2013

Vaikkei oma talomme mukaan päässytkään, niin TS:n Muuttuva kaupunki/Turku eilen ja tänään II -kirjassa Kurjenkaivonkenttä oli hyvin edustettuna:

Jälkimmäinen näkymä Sirkkalan kasarmiin lienee kuvattu juurikin meidän talostamme käsin?

Kurjenkaivonkenttä 4:n rakennustyömaan muistan hyvin, kuten siinä olleiden puutalojen purkutyömaan tuoksun.