Sirkus Papukaija

Vuonna 1961 Suomen Televisio aloitti uuden, mukavan lastenohjelman: Sirkus Papukaijan, jota tuotettiin vuoteen 1967 saakka.

Ohjelman vetäjänä toimi sirkustirehtööri Orvo Kontio, joka teki monenlaisia lastenohjelmia televisioon ylipäätään. (Myöhemmin Kontio käväisi kuvaamassa lasten seikkailusarjaa myös Turussa Kaivokadun mäen tienoilla. Huoneeni ikkunasta oli mainio näkymä sinne.)

Kontiota hassutti lasten suosikki Onni-klovni, joka esiintyi jättimäisissä, hulavanteella avarretuissa ruutuhousuissaan. Onni-klovni oli siviilissä venäläissyntyinen muusikko, Onni Gideon Tervonen, joka tunnettiin erityisesti havaijinkitaran soittajana. Gideonilla oli oma bändi, joka esiintyi ja säesti myös muita artisteja kuten Annikki Tähteä ja Olavi Virtaa.

Oma suosikkini oli kuitenkin Fakiiri Kronblom, joka esitti varsinaisten fakiiritemppujen sijaan taikuutta. Hieman hassahtavalla tavalla, ja nykymitalla ehkäpä katalogin yksinkertaisimpien temppujen joukosta ohjelmistonsa poimien mutta kuitenkin. Kaipa hänen numeronsa olivat oikeammin huumoria murteellisine suomenkielineen, mutta kyllä joukossa toisaalta oli oikeitakin temppuja. Temppujen onnistumiseen Kronblom tarvitsi suolaa, ja hänellä olikin oma taikahokemansa, joka eli pitkään: "Suolaa, suolaa, enemmän suolaa." Jaakko Kolmosella ja Veijo Vanamolla olikin sitten vuosikymmen myöhemmin kova homma saada suomalaiset irrottautumaan liiallisesta suolankäytöstä.

Fakiiri Kronblomin värikkään asun (mustavalkotelevisiot!) alle kätkeytyi Nils Hedengren, joka myöhemmin jopa levytti Junnu Vainion kanssa Suolaa-biisin.

Vakiokasvona ensemblessa oli vielä Professori Hajamieli, jota esitti Martti Varpanen, mutta itse en juuri tähän hahmoon innostunut.

Papukaija-universumi laajeni aikojen saatossa Papukaijakerhoihin, ja ohjelmassa jaettiin Papukaija-merkkejä. Niitä myös ilmeisesti pudotettiin lentokoneesta löydettäviksi ainakin Helsingin seudulla.

Mutta rantautui ohjelma Turkuunkin. Konserttisalissa kuvattiin (ainakin) kerran yksi Sirkus Papukaijan jakso, ja meitä Kerttulin kansakoululaisiakin katsomossa oli. Koululaiset lie värvätty yleisöksi? Itse ohjelman lisäksi kiinnostavaa (vai kiinnostavampaa?) oli nähdä tv-kameroita, mikrofoneja ynnä muita tuotantojuttuja livenä. Itse asiassa, itse ohjelmasta ei muistu mitään mieleen.

Silti, "Kymmenen pistettä ja Papukaija-merkki"!