Juomia 1

Ihmisen elämä koostuu arjesta, ei juhlista. Siksi arjen pienetkin jutut ovat se voimavara, jolla täällä pusketaan vastatuuleen, ja joita sitten jälkikäteen muistellaan onnellisina asioina. Arki on läsnä, joten arjen nostalgia on ilmiselvä juttu.

Perheemme särkymättömiä juomalaseja 60-luvulta. Vain yksi särkyi, kun äitini päätti demonstroida näiden särkymättömyyden pudottamalla yhden lattialle.

Meidän perheemme ei ollut mikään maidon suurkuluttaja, mutta kyllähän maito lapsiperheeseen kuului. Talomme lyhyt sivu osui Kaarinankadulle, ja siellä viereisessä kivitalossa olikin Valion kauppapuoti. Kauppahuoneen perällä oli seinustalla isot laarit täynnä maitoa, ja sitä maitoa sieltä annosteltiin jättikauhalla omiin astioihin muuttaessamme uuteen kerrostaloon Kurjenkaivonkenttä viitoseen. Ruokapöydässä maito tarjottiin erillisestä maitokannusta.

Myöhemmin maito siirtyi ruskeisiin, yhden litran lasipulloihin, joissa oli ohutmetallinen korkki päällä. Kermaa myytiin samanlaisissa mutta pienemmissä kahden desin pulloissa. Kun pullo oli avattu käyttöön, suljettiin se uudelleen muovisella painokorkilla. Nämä lasipullot olivat Suomessa käytössä vuodesta 1956 vuoteen 1967.

Silloin siirryttiin lyhyeksi aikaa maitopusseihin. Nämä olivat ehkä hygienisempiä kuin maitopullot, mutta auttamattoman epäkäytännöllisiä. Lötkö maitopussi ei ollut kovin toimiva innovaatio ruokapöydässä, vaikka siihen oli kehitelty muovinen kaatokannukin. Aika pian tämä hullutus katosi.

Vesi oli janojuoma ja joskus harvemmin sitten herkuteltiin oikein mehulla. Oikea juhlahetki oli, kun sai 'juomakolmion' eli Marlin Trip-nimisen tetraedrin muotoisen mehujuoman. Tämä 'pyramidi' oli mukava juoda (jos vain onnistui tuikkaamaan paperipäällysteellä suojatun pillin yhdessä kärjessä sijaitsevaan reikään... Käyttöohje neuvoi: ”Puhkaise ’silmä’ imupillillä ja juo.”). Pakkauksen sai myös pamahtamaan komeasti paukahtaen, kun äkäisesti kengällä tamppasi juuri tuon juoma-aukon päälle. Tästä nelitahokkaan muodosta luovuttiin myöhemmin koventuneista hygieniasyistä ja varmaan myös sekä pakkaus- että myymälätilojen vuoksi. Tuo muoto ei ollut kaikkein taloudellisin. Tämän Tripin syntyvuosi on 1962.

Kesämökille mentiin 60-luvun loppupuolella mainoksen orjina. Mainoslause kyseenalaisti sen, miksi turhaan kantaa vettä mukana, kun sen voi perillä vain lisätä juomajauheeseen. Kyse oli tietenkin ikimuistoisesta Rymd'istä, jota myytiin kahden pussukan alumiinipakkauksissa. Litra vettä ja Rymd-jauhe mukaan, ja jo tuli maukas juoma. Ei muuten tullut, mutta juotiinhan sitä kuitenkin janoon ja makeannälkään. Meillä suosittiin appelsiini-Rymdiä sen aikaa, kun tätä ylipäätään ostettiin. Pelkkää jauhettakin oli kiva laittaa suuhun ja imeskellä sellaisenaan.