Karkkia 1

Hajumuistojen lisäksi taltioituu mielemme sopukoihin muistumia mauista. Ne eivät ole ehkä niin teräviä ja selviä ja täynnä täyteen ladattuja muistoja kuin tuoksut, mutta joskus myös niiden välityksellä välähtää häivähdys menneisyyttä. Omalle ikäpolvelleni nostalgia on tietenkin väistämätön juttu. Niinkuin kai kaikille vuorollaan.

60-luvun alussa olin sokerinkulutusurani alussa ja tavallinen pastilliaskikin oli iso juttu. Valikoima koostui tuolloin lähinnä kahdesta klassikkomerkistä. Toinen oli kotikaupungin Hellas-tehtaan keltainen Hedelmäpastilliaski, joka sisälsi kolmen värisiä ja makuisia pastilleja. Toinen karkkihyllyn pakko-ostos oli helsinkiläisen Fazer-tehtaan Salmiakkipastilliaski. Nämä salmiakit olivat 'salmiakinmuotoisia' toisin sanoen vinoneliöitä, joiden muotoa askin kansikuvituskin toisti.

Aidot salmiakki salmiakit myytiin apteekissa valkoisissa paperipusseissa, ja ne olivat litteämpiä ja ärhäkämpiä kuin Fazerin serkkunsa. Apteekista saattoi myös ostaa samanlaisiin pusseihin pakattua salmiakkijauhoa, joka oli olevinaan tavattoman hyvää. Ja kai se olikin. Siihen upotettiin kasteltu sormi tai hulautettiin tuima kerta-annos suoraan suuhun.

Vähitellen karkkivalikoima (ja oma ostosreviirini) kasvoi ja ryhdyin suorastaan keräämään (tyhjentyneitä) pastilliaskeja. Kokoelmani oli noin viidenkymmenen askin luokkaa 60-luvun lopussa. Harmi kyllä, jossakin elämänvaiheessa myös tämä kokoelma omituisesti katosi...

Omassa talossamme, Kaivokadun puolella, oli ruokakauppa nimeltään Kurjenherkku (Kurjen-Herkku?). Se ei ollut mikään valintamyymälä vaan palvelumyymälä, jossa ostokset käärittiin vaaleaan puotipaperiin. Sieltä joskus harvoin näitä herkkuja ostettiin, mutta ehkä tavallisempi ostospaikka olivat kioskit.

Meidän lähellämme oli kaksikin kioskia. Toinen oli Kaarinankadun ja Kerttulinkadun risteyksessä kallionpuoleisessa kulmassa ja toinen oli Kasarminmäen Lääninsairaalan puoleisessa päässä. Niistä tuli ostettua irtokarkkeina penninkarkkeja eli aiemminkin mainitsemiani Nalle-karkkeja. Muoto on jotakuinkin sama kuin nykyäänkin, mutta tuotteen kovuus ja makukirjo olivat silloin toisenlaiset. (Tietysti!)

Kioskista tuli ostettua joskus myös Hellaksen valmistamia Kola-karkkeja, joita tehtiin muutamaa eri makua (minttu, kerma, kaakao ja pähkinä-kola). Kolapalat oli pakattu yksittäin viiden karkin pötkylöihin.

Lisäksi lähikipsalla myytiin myös herkullisia mustia lakupäitä.

Klassikkopastillejja tuli syötyä tuolloin muitakin. Esimerkiksi vaaleanpunaisia ja pyöreitä Pectus-pastilleja, joita myytiin hauskassa pitkänomaisessa askissa. Itse asiassa Pectukset eivät olleet valtavan hyvänmaukuisia, mutta jos karkkia sai, se kyllä syötiin nurisematta.

Paxeja oli kahtakin sorttia myynnissä, ja mieleen on jäänyt myös tuote nimeltä Tanskan kuninkaan rintapastilleja. Ne olivat litteänpyöreitä punaisella väriaineella pinnalta värjättyjä pastilleja. Väri irtosi kastuessaan todella helposti, ja tytöt maalasivatkin joskus näillä pastilleilla huulensa.

Lappeenrantalainen Chymos-tehdas teki Pantteri-pastilleja, jotka olivat pienen kartion muotoisia.

Hauska laite oli sitten myös Pez-annostelija. Nykyään niitä on jos jonkinmoisia (itsellänikin on näitä uusia joitakin kymmeniä hommattuna), mutta tuohon aikaan muotoilu oli varsin pelkistetty: vain säiliöosa sekä yksinkertainen annostelumekanismi, joka työnsi yhden karkin kerrallaan odottavien etuhampaiden napattavaksi. Myöskään makuja ei ollut kuin kaksi: appelsiini ja piparminttu. Hyviä kumpainenkin.