Wiklundin jouluikkuna

Koska vanhempani olivat helsinkiläisiä, ja lähisukumme asui käytännössä siellä, niin usein joulun pyhinä teimme reissun Helsinkiin. Ja melko usein pääsin katsomaan Stockmannin legendaarista ja aina upeaa jouluikkunaa. Näky oli täyttymys, etenkin silloin, kun somistajat olivat keksineet laittaa jotakin liikkuvaa asetelmaan mukaan.

Stockan jouluikkunan voittajaa ei tuolloin löytynyt.


Olihan meilläkin Turussa yksi tavaratalo ylitse muiden - Wiklund, mutta ei siellä ollut mitään mainittavan kuohuttavia joulukuvaelmia. Jotakin pientä lelua ja tavaraa pumpulilla höystettynä, mutta siinä se sitten vuosittain olikin. Jos oli nähnyt Helsingin Stockmannin ikkunan, sitä vastaan oli paha kilpailla.

Yksi joulu muodosti lapsuudessani ison poikkeuksen. Eräänä jouluna ikkunassa pyöri nonsoppina elokuva. Kyse oli Aku Ankka lyhäristä nimeltään Timber (1941). Katsoin leffan läpi useampaankin kertaan.

Elokuvan alussa Aku (Donald Duck) oli vaelteleva kulkuri asianmukaisine keppeineen ja nyytteineen päivineen. Hän tallustelee ratakiskojen välissä ja rupeaa nuuhkimaan ilmaa. Pierren metsänhakkuu Oy:n (Pierre's Logging Co.) avoimesta ikkunasta tulvii ruan tuoksua.

Nälkäinen Aku yrittää siepata syötävää Jopi Jalkapuolen (Peg-Leg Pete) lautaselta. Jopi ojentaa palavan dynamiitin, joka räjähtää kuvan ulkopuolella. Musta Aku kömpii kuopasta. Jopi tarjoaa töitä ruokapalkalla. Aku yrittää laistaa töistä, mutta joutuu kuitenkin touhuamaan sekä kirveen että valtavan sahan kanssa. Akun tunaroinnit osuvat aina Jopiin.

Seuraa hurja resiinatakaa-ajo, jossa resiinat hajoavat. Jopi päätyy ajamaan vain yhdellä pyörällä kuin Ponu-karhu. Aku kääntää vaihteen, ja Jopi törmää pitkään tavarajunaan, jonka kaikkien vaunujen läpi hän porhaltaa. Leffan lopussa kulkuri-Aku lampsii iloisena kiskoilla. Hieno elokuva!

Jouluunhan tämä ei mitenkään liittynyt.

Mitä kummaa - kaupunkilehti Turkulaisen mukaan Wiklund voitti viime vuoden jouluikkunaäänestyksen Turussa...