Superpallo

Vuonna 1966 oli Retu ja kumppanit -lehden sisäkannessa houkutteleva tieto. Saatavilla oli todellinen ihmepallo. Jos sen pompauttaa maahan talon etupuolella, se kimpoaa koko talon yli. Kyseinen pallo oli lehden kilpailupalkintona, mutta niitä ilmestyi myös lelukauppojen hyllyihin.

Tässä Retun kuvassa asia on ymmärretty hieman väärin...

Sain kyseisen pallon aika tuoreeltaan omakseni. En tietenkään voittanut lehden kilpailua, mutta kotiväki hommasi pallon minulle. Pakkauksen mukaan sen piti pomppia kertakaikkisen tehokkaasti ja lisäksi pallon sai tekemään temppuja. Jos sen heitti sopivalla kierteellä, pallo pomppi itsekseen edes ja takaisin, ja muutenkin ohjeet kehottivat kikkailemaan pallon ominaisuuksilla.

Yrityksistä huolimatta oma superpalloni ei sentään pompannut talomme yli; ehkä yhdeksän kerrosta oli kuitenkin liikaa, eikä pallon mukana tullut muutoinkaan kirjallista toimivuustakuuta. Koska Kurjenkaivonkenttä viisi oli pallolle ylittämätön este, etsin kesämökiltämme Luonnonmaalla sopivan kalliokaistaleen, josta koetin kimpouttaa superpalloni mökin yli. Temppu onnistuikin periaatteessa, mutta entistä isommat etsinnät olivat edessä, kun haeskelin iltapäivän palloa talon takaisesta ryteiköstä.

Mutta kyllä pallo siis oleellisilta osiltaan toimi. Superpallo oli kertakaikkiaan täysin eri maata kuin mikään muu pomppupallo, jota oli siihen mennessä pidellyt käsissäni. Edestakaiset pomput ja kimpoilut onnistuivat mainiosti.

Toinen juttu on sitten se, että ei tuollaisella lelulla kukaan täyspäinen lapsi jaksa päivästä toiseen leikkiä. Kiva sitä on pari kertaa pompauttaa, mutta sitten tulee kyllä tauko.

Pallo oli läpensä musta ja melkoisen painava mötikkä.

Kyseinen superpallo on kotoisin Amerikan ihmemaasta, jossa se näki päivänvalonsa vuotta aiemmin, vuonna 1965 nimellä The Super Ball. Pallon keksi kemisti Norm Stingley synteettisestä zectron-nimisestä kumista kalifornialaisessa Bettis Rubber Company'ssa edellisenä vuonna.

Stingley yritti keksiä keksimälleen aineelle käyttöä ja tarjosi sitä ensin omalle firmalleen. Siellä kuitenkin kieltäydyttiin, koska aine ei ollut kovin kestävää. Seuraavaksi Stingley kääntyi lelufirma Wham-O:n puoleen, jossa ainetta kehiteltiin ja tuloksena olikin sitten tämä The Super Ball alias nyttemmin SuperBall.

Tuote oli välittömästi hitti. Ensimmäisenä vuonna niitä myytiin kuusi miljoonaa kappaletta.