Kansakoulu ja kuusipäiväinen työviikko

Koululaisen urani aloitin kahden kallioisen mäen väliin jäävässä Kerttulin kansakoulussa.

Vanhan vitsin mukaan unelmahomma olisi olla kesällä opettaja ja talvella sisävesilaivan kippari. Ja juuri niinhän asia ennen olikin, sillä viisikymmentäluvun lopulla koulutyö aloitettiin syyskuun ensimmäisenä ja päätettiin toukokuun viimeisenä arkipäivänä. Kesälomaa oli täydet kolme kuukautta. Kansakoulun lukuvuodessa työpäiviä oli 200, kun se nykyään on 190. Pienemmissä, yksiopettajaisisa kouluissa työpäiviä saattoi olla yhdysluokkien ryhmittelyn johdosta enemmänkin: 225 työpäivää.

Irja Pulkkisen luokassa 1962-63 (1. lk)

Kansakoulun pitkä kesäloma selittyy tietenkin sillä, että kouluviikko oli kuusipäiväinen: maanantaista lauantaihin, mutta niinhän se oli muussa työelämässäkin. Ainoa vapaapäivä viikossa oli vain sunnuntai.

Kesän lisäksi kansakoululaisilla oli vähintään 12 päivän joululoma sekä viiden päivän pääsiäisloma. Näiden lisäksi lukuvuoden mittaan oli säädösten mukaan vähintään kymmenen lupapäivää, jotka sitten sijoitettiin kalenteriin yleensä sunnuntain tai juhlapäivän jommalle kummalle puolelle.

Kerttulin koulun käytävä

Kansakoululaitos oli Suomessa jo satavuotias oman koulu-urani alkupuolella, ja miksi toimivaa kannattaisikaan korjata. Kansakoulu oli maksimissaan kuusivuotinen. Neljänneltä luokalta saattoi halutessaan pyrkiä oppikouluun. Jos tämä ei silloin luonnistunut, uudelleen pääsi yrittämään vuoden päästä ja vielä kerran sen jälkeen.

Pyrkijä pystyi preppaamaan ennen koetta.

1950-luvun lopulla virallistettiin kansakoulun jälkeinen kansalaiskoulu, joka oli yleensä kaksivuotinen koulu niille oppilaille, jotka eivät pyrkineet tai päässeet oppikouluun. Kansalaiskoulussa opiskeltiin yleissivistäviäkin aineita, mutta painoa laitettiin jo käytännöllisemmillekin, ammattiin tähtääville opinnoille.

Oppikouluun pyrittiin erityisillä testeillä kansakoulun neljännen vuoden jälkeen. Asetuksessa vuodelta 1954 tutkintopäiviksi määriteltiin kesäkuun 1. ja 2. päivä sekä elokuun 30. ja 31. päivä, ellei niiksi silloin osu pyhäpäivä.

Vuonna 1966 suomenkieleisiin oppikouluihin pyrki 61 549 oppilasta. Tutkinnon läpäisi 94 % pyrkijöistä, mutta vain 78 % mahtui kouluihin. Näitä sijapistelistoja käytiin kokeitten jälkeen katsomassa kohdekoulun ulko-ovilta.

Monissa asutuskeskuksissa seula oli koko maan tilastoa tiukempi. Esimerkiksi Turussa jäi vuonna 1966 reilut 38 % pyrkineistä oppikoulun ulkopuolelle.

Jossakin määrin kiintoisa on vuoden 1964 asetuksen määrittelemä oppilasaineskuvaus:

1§
Oppikoulun pääsytutkintoon ottamisen edellytykset ovat:
1) että ensimmäiselle luokalle pyrkivä sinä kalenterivuonna, jona pääsytutkinto pidetään, täyttää vähintään kymmenen ja enintään kolmetoista vuotta; - - -
2) että hänessä ei ole sellaista ruumiinvikaa tai sairautta, joka tekee hänet kykenemättömäksi opetusta hyväkseen käyttämään tai josta voisi olla vaaraa toisten oppilaiden terveydelle, taikka ettei hän ole sielullisten ominaisuuksiensa takia kouluun soveltumaton;
3) että hän ei ole pahantapainen; sekä
4) että ensimmäiselle luokalle pyrkivä on suorttanut kansakoulun tai sitä vastaavan koulun neljän alimman luokan oppimäärän - - -

Kaukana oli nykyinen integrointiperiaate!

Itse pääsykoe käsitti äidinkielen kokeen (sekä ainekirjoituskoe että sanataidon koe) ja laskennon kokeen (molempina  testipäivinä ).

Oppikoulu jakautui kahteen osaan: keskikouluun (luokat I-V) ja luokioon (luokat I-III) eli se oli kahdeksanvuotinen kestoltaan. Luokan tuplaajille sitten hieman pidempi.

Oppikouluja oli sekä valtiollisia, kunnallisia että yksityisiä.

1960-luvun loppupuolella siirryttiin Suomen työelämässä viisipäiväiseen työviikkoon. Vuonna 1968 myös kouluissa siirryttiin osittaiseen viisipäiväiseen työviikkoon. Tuolloin määrättiin syys- ja toukokuun lauantaipäivät vapaiksi. Koulujen alkamis- ja päättymisajankohdat pysyivät kuitenkin vielä ennallaan.

Vuonna 1971 siirryttiin täydelliseen viisipäiväiseen työviikkoon, kun annettiin laki kansakoululain väliaikaisesta muuttamisesta. Samalla säädettiin, että kansakoulun lukuvuosi oli nyt 190 työpäivää entisen 200:n sijasta. Oppilaiden osalta koulutyö määrättiin aloitettavaksi 23.8. ja päätettäväksi 31.5.

Varsinainen laki tuli voimaan seuraavana vuonna. Sen mukaan oppilaiden koulutyö aloitetaan kouluhallituksen määräämänä päivänä elokuussa ja päätetään toukokuun viimeisenä arkipäivänä, jollei kouluhallitus erityisestä syystä toisin määrää. Lupapäiviä olivat nyt myös lauantait.

Koulutöiden näyttely

Kesäloman lisäksi kansakoulussa oli vähintään 11 päivää kestävä joululoma, viiden päivän pääsiäisloma sekä kouluhallituksen alueittain määräämänä aikana enintään kuusi arkipäivää kestävä urheiluloma. Asiat määrättiin siis ylemmältä taholta selkeästi koko maata koskeviksi.

Oppikouluun pyrkijää piti myös kansakouluopettajan arvioida. Hänen piti täyttää erityinen kouluhallituksen vahvistama lomake, josta selviää "kyseisen luokan oppilasmäärä, oppilaan todistuksen lukuaineiden arvosanojen keskiarvon määräämä sija luokan oppilaiden paremmuusjärjestyksessä sekä opettajan lausunto oppilaan keskittymiskyvystä, kirjallisesta ilmaisutaidosta ja muista sellaisista seikoista, joilla voi olla merkitystä oppilaan menestymismahdollisuuksia oppikoulussa arvosteltaessa". (3§)

Oman opettajani arvion mukaan minusta "ei ole oppikouluun menijäksi" (sija 16/30), mutta niin vain neljännen luokan jälkeisessä pyrintötilaisuudessa olin kuin olinkin mukana kuitenkin. Oikeassahan opettaja oli. Jäin tuloksissa varasijalle, jolta tosin nousin vähitellen peruutuksista johtuen mukaan läpäisseiden joukkoon. Olivat monet edeltäni päässeet kai parempiin kouluihin; tapana oli laittaa kaksi koulua tavoitteeksi.

Ulla Lehmuston luokassa  1966-67 (4. lk)

Oma valintani oli Aurajoen Yhteiskoulu. Se oli kaupungin syrjäisimmällä laidalla Nummenpakalla sijaitseva heikkomaineinen, yksityinen oppikoulu, jossa pisterajat eivät olleet niin kovat kuin keskustan hyvillä kouluilla (kuten Norssilla, Tsykillä ja Ressulla). Tähänkin kouluun pääsin vain nipin napin kaukaa varasijoilta. Voi toisaalta sanoa, että se ei ole määrittänyt elämääni enempää eikä haitannut siinä menestymistä tahi menestymättömyyttä.

Nykyisin entisen opinahjoni nettisivut sisältävät jopa 'Koulun menestyjät' -osion. Omaa nimeäni en sieltä löydä, mutta näkyvät ylpeilevän mm. nimillä Saku ja Mikko Koivu, Antero Niittymäki, Jarkko Immonen, Teemu Rannikko, Jarkko Nieminen, Jarno Pihlava jne. Missä ovat kaikki kulttuuri-ihmiset! Jaa, tämä näyttää olevankin urheilulukio...