Huumorilehtiä

Pakina ei ole tyylilajina vielä täysin kuollut, mutta puhtaana kirjoitusmuotona se on kokenut jonkinlaisen alasajon kirjallisessa kentässä.

"Ennen kaikki oli paremmin..."

Pakinakirjoituksella on pitkät perinteet ja 1950- ja 60-luvuilla tämä kirjallinen laji eli ja voi erittäinkin hyvin. Pakinoita julkaistiin paljon sanoma- ja aikakauslehdissä ja usein niitä päätyi myös kovien kansien väliin. Nimet Valentin, Olli, Arijoutsi, Aapeli, Erkki-Mikael ja Tiitus olivat itselleni kovaa valuuttaa kaupunginkirjastosta ulos kannettuina.

Ollilla (Väinö Nuorteva) oli kuuluisa byrokratian sokkeloissa poukkoileva Mustapartainen miehensä, mutta myös monia muita nerokkaita pakinoita, joissa hän ruoti erityisen terävästi ja hienolla suomen kielellä ajan ilmiöitä. Olli kirjoitti myös Uusi Suomi -lehteen, ja hän on ollut luultavasti yksi tuotteliaimpia pakinoitsijoitamme kautta aikain.  

Valentin (Ensio Rislakki) oli myös varsin tuottelias kirjoittaja, jonka repertuaari ulottui elokuvakäsikirjoituksista matkakirjojen kautta pakinoihin. Hän ehti monen pestinsä ohella toimia myös päätoimittajana niin Suomen Kuvalehdessä kuin Elokuva-Aitassakin.

Arijoutsi (Heikki Marttila) teki pitkän työrupeaman Helsingin Sanomien pakinoitsijana. Arijoutsi käytti pakinoittensa aineksina sanaleikkejä ja muuta kielellistä leikittelyä, ja hän ammensi usein kirjoitustensa aiheita päivänpolitiikasta.  

Aapeli (Simo Puupponen) oli Savon Sanomien toimittaja ja pakinoitsija, jonka Vinski-kirjat ja Pikku Pietarin piha ovat tietenkin oman genrensä klassikoita yhä.

Tiitus (Ilmari Kivinen) teki oman pakinoitsijan uransa Helsingin Sanomissa jo ennen toista maailmansotaa, mutta hyvin hänen Herra Kenos -pakinansa purivat yhä nuoreen lukijaan 1960-luvullakin, jolloin ilmestyi uusi kokoelma hänen vanhoja juttujaan.

Erkki-Mikael (Erkki Mikael Salmi) paiski kirjoitustöitä myös Hesarissa ennen siirtymistään mainonnan ja markkinoinnin pariin. Hän kirjoitti myös Apu-lehteen säännöllisesti pakinoitaan. Erkki-Mikaelin legendaarisia hahmoja ovat Samuel Väsy ja Isaskar Keturi, josta Aarne Tarkas teki myös Hannes Häyrisen näyttelemän elokuvan. Erkki Mikael Salmi toimi myös yhtenä Jatkoajan juontajana.

Pakinatyyli näyttää päälle päin kepeältä ja helpolta, mutta eihän se sitä ole. Pakina ei ole sama kuin tyhjänpäiväinen, nopea vitsi, vaan parhaimmillaan siinä yhdistyy painokas asia-aihe kaunokirjalliseen ilmiasuun. Tarvitaan näkemystä, yhdistelykykyä ja vankkaa sivistystä, jotta pakinan pystyy synnyttämään. Sinänsä pakinalla ei ole yhtä oikeaa formaattia, vaan se liitelee sekä muodoltaan että tyyliltään vapaasti kirjallisessa kentässä. Komiikka, ironia, satiiri ja parodia ovat pakinan temmellyskentän peuhavälineitä.

Yksi pakinoiden julkaisumuoto olivat nuoruudessani myös erityiset huumorilehdet, kuten Lipeäkala (1926-63), johon kirjoittivat mm. Valentin, Aapeli ja Kai de Puu (Matti Almila), Veli Giovannin (Hillari Johannes Viherjuuri) käsistä lähtenyt Joulukärpänen (1927-67) sekä Arijoutsin Pippuri-universumi (Joulupippuri, Kevätpippuri, Elopippuri, Syyspippuri).

Meillä Turussa ilmestyi myös vappuisin Turun Sanomalehtimiesyhdistyksen Vappuneekeri (1950-2007). Nykyään nimi herättää tietystikin närää, mutta 50-luvulla neekeri-nimitys oli kyllin korrekti nimitys vailla mitään lisämerkityksiä. Lehtimiehiä puolestaan nimitettiin humoristisesti näin painomustevärin takia.

Vappuneekerissä oli hieman pikkutuhma sävynsä (esimerkiksi Turun  kunnialliset liikkeet julkaisivat siinä mainoksia, joiden visuaalinen idea perustui vähäpukeisiin naisiin), mutta Joulukärpäset muistan aika puhtoisina. Paljon poliittisista oivalluksista meni tietenkin yli ymmärrykseni, mutta oli siellä paljon kiinnostavaakin luettavaa ja katsottavaa. Joulukärpästä kuvitti muun muassa Kari, joten taso oli siltäkin osin kova. Myös Totti Noisniemi oli näissä kuvittajana.

Aikamoinen säläsäkkihän tuollainen lehti oli pilakuvineen, mainoksineen ja sekalaisine artikkeleineen, mutta ilman muuta se oli myös viihdyttävä.

Vaikka keinokoppa onkin toinen, niin ehkä eniten tämäntyyppistä huumoriperinnettä ovat jatkaneet Alivaltiosihteeri-ryhmän jäsenet. Toki erilaisia humoristisia vuosikirjoja ja vappujulkaisuja on ilmestynyt vuosien varrella, mutta eivät ne ole ihan samaan päässeet.