* Ottokarin valtikka (1939)
* Ihmeellinen tähti (1942)
Seuraavana vuonna (1962) ilmestyivät vielä toiset kaksi kirjaa nimeltään:
* "Sarviaisen" salaisuus (1943)
* Merirosvon aarre (1944)
Kirjat olivat hienosti langalla sidottuja, kovakantisia laitoksia. Kyse oli belgialaisen nimimerkki Hergén alias Georges Remin ensimmäisestä maihinnousuyrityksestä Suomessa. Ilmeisesti sarja ei kuitenkaan ottanut tuolloin tulta, vaan piti odottaa aina vuoteen 1970 saakka, jolloin Otava vuorostaan otti Tintin ohjelmistoonsa ja julkaisi kaksi kirjaa nimeltään:
* Seikkailu Punaisella merellä (1958)
* Lento 714 (1969)
Nyt kyse olikin pehmeäkantisista niteistä.
Nämä alunperin meillä julkaistut Tintit olivat kuitenkin jo täyttä tavaraa, vain vähäinen sarjakuvallinen sivistyksemme esti niiden menestyksen 60-luvun alussa. Ja se, että nämä olivat kirjakauppatavaraa, kun sarjiksia myytiin ennemminkin lehti- ja lippakioskeissa.
Suomentajat ovat vaihtuneet vuosien varrella. Näissä ensimmäisissä kirjoissa päähenkilöiden nimissäkin on eroja nykyään tuntemiimme. Tintti toki on Tintti, mutta kapteeni Haddock on näissä nimellä kapteeni Capu, Tintin koira Milou on Milla ja professori Teophilus Tuhatkauno esiintyy näissä nimellä Teofilus Kierto (itse asiassa hänet tavataan vain tämän kauden viimeisessä kirjassa). Etsivät esiintyvät nimillä Dupont ja Dupond. Koska kirjat oli ajateltu suunnata lapsille, oli myös kapteenin lempijuoma viski vaihdettu mystiseen 'malspiikkiin'. (Malspiikkihän on oikeasti työkalu, jonka avulla pujotaan vaijereita.)
Myös kirjat ovat saaneet uusissa suomennoksissa uudet nimet:
Ottokarin valtikka = Kuningas Ottokarin valtikka
Ihmeellinen tähti = Salaperäinen tähti
"Sarviaisen" salaisuus = Yksisarvisen salaisuus
Merirosvon aarre = Rakham Punaisen aarre Nämä kirjat eivät itse asiassa olleet edes ensimmäisiä tutustuttamisyrityksiä Suomessa, vaan jo 50-luvulla Uudessa Kuvalehdessä ilmestyi Tim-nimellä tämän hahmon seikkailuja.
4 kommenttia:
Kiitos muisteluista. Olen -67 syntynyt Milla, silloin hyvin harvinainen nimi, joka tuli kalenteriin vasta -73. Muistan elävästi lapsuudenkotini kovakantisista Tintti-kirjoista, kuinka Milou oli suomennettu Millaksi. Olen tästä joskus Tintistä puhuttaessa maininnut, mutta minua ei ole koskaan uskottu. Nyt löysin todisteen!
Hei Milla!
Kiitos itsellesi blogin löytämisestä ja lukemisesta! Vaikka vuosia on kulunut ja muutojakin on ollut tässä välissä kosolti, on sarjishyllyssäni yhä kunniapaikalla nuo neljä Tintin sidottua laitosta. Jo "Ihmeellinen tähti" -kirjan toisessa ruudussa Tintti toteaa: - Tähdenlento! ... Milla, toivo pian jotain!" Näiden kirjojen jälkeen olikin sitten myöhemmin vaikea tottua "uuteen" Milou-nimeen...
Toivottavasti Tossumies tätä vielä luet. Olen myös ’harvinainen’ ja juuri -67 syntynyt Milla! Meilläkin oli kotona näitä kovakantisia ja toki Millalle jäi mieleen koira Milla. Samaan epäuskoon törmäsin kuin kaimani ja ikätoverini, jos tästä kenellekään mainitsin. Todistettu on nyt!
Milla on hieno nimi!
Lähetä kommentti