sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Pelipäivä

Tämän päivän lapset pelaavat yhä lautapelejä, mutta kyllähän digitaalisten pelien näpräily erilaisilla laitteilla on aika lailla syrjäyttänyt ne.

Omassa lapsuudessani lauta- ja korttipelejä pelattiin muun tekemisen ohessa. Tärkein lautapelimuisto on itsestään selvästi Kari Mannerlan Afrikan tähti, joka peruslautapelinä pitää yhäkin pintansa.

Mannerla oli kuullut maailman suurimmasta timantista ja hän piirsi klassikoksi nousevan pelinsä 19-vuotiaana nuorena miehenä englanninkielisen Afrikan kartan perusteella. Maantiet, laiva- ja lentoreitit hän keksi omasta päästään ja valitsi jännittävimmän kuuloiset paikannimet umpimähkään sopiville paikoille omaa karttaansa. Pelin alkuperäinen nimi oli Kadonnut Afrikan Tähti.

Itse asiassa Kari Mannerla oli tuolloin jo alan konkari. Hän oli myynyt kymmenkunta peliä jo ennen tätä täysosumaansa. Joukossa oli mm. Inkan Aarre, Gangsterit kiinni, Radiumtaistelu Marsissa sekä Totalisaattoriravit.

Aluksi arvokivet olivat erivärisiä timantteja ja rahat puntia.
Pelistä otettiin kymmenen tuhannen kappaleen painos, ja vastoin kaikkia alan ennakkotapauksia ilmeni tarvetta uusintapainokselle. Kaukaa viisas Mannerla oli pitänyt oikeudet pelin uusintapainoksista itsellään, ja seitsemässä vuodessa peliä myytiin ensimmäiset sata tuhatta.

Aluksi kustantajana oli pelitalo Tilgmann, ja tämän lopetettua oikeudet siirtyivät Paletille ja sittemmin sen seuraajalle Pelikolle.

Seikkailun ytimessä ovat nämä käännettävät onnenkiekot, joista ei koskaan tiedä, mitä alta paljastuu...
Kiekkojen taustaväri ja pahvin paksuus ovat vaihdelleet.
Miljoonas Afrikan Tähti myytiin vuonna 1986 eikä myynti ole osoittanut vieläkään hiipumisen merkkejä. Lautapeliä on varioitu erilaisilla painoksilla sekä matkapeleillä. Tietokoneversiokin toteutettiin, mutta se ei noussut hitiksi, mutta pelin ilmettä on käytetty vuosien saatossa esimerkiksi raaputusarvoissa sekä tekstiileissä.

Eksoottiset paikannimet ja mielikuvitusta kiihottava kuvitus tempasivat mukaansa.
*****

Afrikan Tähti oli ilman muuta ykköspeli, joka löytyi todella monesta huushollista. Niin meiltäkin. Mutta tuli pelihyllyymme muitakin tulokkaita vuosien varrella.

Walt Disneyn elokuva Lupsakkaat Luppakorvat (One Hundred and One Dalmatians, 1961) oli tehnyt suuren vaikutuksen nuoreen katsojaan. Tarinassa riitti muisteltavaa pitkäksi aikaa, ja oli todella riemukasta, kun saimme pelin pohjalta tehdyn lautapelin nimeltä Pongo (peli julkaistiin vuonna 1961).

Tässä Pongon englanninkielinen versio, jossa käytetään elokuvan alkuperäistä nimeä.
Pelilaudalta löytyy elokuvan tapahtumapaikkoja, rosvokaksikko sekä Julmia Juoninen (Cruella de Vil).
Pelissä kierreltiin erilaisia reittejä pitkin laudalla, ja aina kun tuli Pongo-ruutuun, sai kääntää sattumakortin. Pelissä ei ollut noppaa, vaan pyöritettävä kiekko, jolla eteneminen arvottiin.


*****

Länkkärit olivat 1960-luvulla suosittuja, ja niin olivat niihin sopivat lelutkin, kuten intiaanipäähineet, asekotelot, pyssyt sekä sheriffin rintatähdet. Muovisia ratsuväki- ja intiaanifiguureja unohtamatta.


Sain jossakin vaiheessa itselleni myös länkkäriaiheisen Pioneer City -pelin. Kansi imaisi suoraan tunnelmaan vankkurikaravaanein, intiaanein päivineen. Peli kuului Kuvataide-firman valikoimiin, mutta pelin alkuperämaata en tiedä.

Pioneer City oli punottu varsin monimutkaiseksi peliksi. Matkaa tehtiin vankkureiden muotoisilla pelinappuloilla, joiden lisäksi peliin kuului pari intiaania sekä yhdeksän puhvelinpäänmuotoista merkkiä ja monelaisia kortteja kuten maa-alueenomistuskortteja, puhvelikortteja, postikortteja, kuulutuskortteja, puutavarakortteja ja kultakortteja ynnä reilu tukku seteleitä.
Kappas vain, Banque Nationale käyttää myös J.V. Snellmanin kuvaa!
Pelivälineitä
Merkintäpuikkoja käytettiin tässä alustassa.
Matkaan lähdettiin laivalta Delawaren kohdalta karttaa kohti sisämaata. Missourin kohdalla reitit erkanivat, ja kohteeksi saattoi valita eriarvoisia paikkoja kuten Puhvelipolku, Vihreä Laakso, Korkea Putous, Suuret Järvet jne.

Pelissä saattoi joutua rankkasateeseen tai saada onnenpotkun. Jos pääsi kohteeseen ensimmäiseksi perille, sai siirtyä Pioneer Cityn Maatoimistoon ja merkkauttaa paikan itselleen ja tulla uudisraivaajaksi eli squatteriksi.

Peltojen ja metsien alat oli ilmoitettu eekkereinä, ja niitten hoitamista varten piti ostaa siemenviljaa ynnä työkaluja ja vähitellen olikin aikamoisessa suossa kaikkien korttien, velvoitteiden ja ostostensa kanssa.

Länkkäriteema oli itselleni kovinkin rakas, mutta jossakin määrin raskas tämä peli oli pelata.

Ohjeita riitti.
Kaikenlaista voi reissulla sattua.

3 kommenttia:

Joxu kirjoitti...

Hei! Törmäsiin blogiin sattumalta kun googlasin pioneercity peliä. Olen etsinyt tätä 60-luvun peliä isälleni monia vuosia kissojen ja koirien kanssa. Hän on haikaillut lapsuuden peliään vuosia mutta tuloksetta. Olisi todella mahtavaa jos pystyisit lähettämään minulle sähköpostilla esim- valokuvat kuulutus ja myyntikorteista, sekä ohjeet kokonaisuudessaan. Ystävällisin terveisin: epätoivoinen pelinetsijä.

Sposti: joxu89@hotmail.com

Tossumies kirjoitti...

Moi! Oma pelini on hapertunut jo maailman tuuliin. Etsiskelin itsekin 'Pioneer Cityä' netistä vuosia sitten ja törmäsin jollakin keskustelupalstalla kaveriin, jolla peli oli, ja joka oli lähettänyt skannauksiaan aiemmin myös muille. Otin häneen yhteyttä ja sain nämä kuvat ja luvan käyttää niitä blogissani. Valitettavasti sähköpostin vaihdoksen takia minulla ei ole enää edes yhteystietoja jäljellä, mutta koeta hakukoneita, jos vaikka onnistaisi.

Uppis kirjoitti...

Rune Petterson Suomi24:ssä on lähetellyt ohjeita. Sain itse pelin tänään, ja muut osat tallella, vain ohje puuttui.