Eräs nyrkkeilymatsi

Siinä kun nykykoululainen laittaa roustaavan viestin WhatsAppiin, tinttasi 60-lukulainen lajitoveriaan nenään, ja homma oli kerralla ohi.

Tai. En itse asiassa muista, että nenäänlyömiskilpailut olisivat olleet mitenkään yleisiä Kerttulin kansakoulussa. Kaupunginosien sakitkin tulivat tietoisuuteen vasta paljon myöhemmin.

Koska nyrkkeily ei ylipäätään kuulunut vaihtelevaan lajivalikoimaani, olen useasti jälkikäteen aprikoinut, miksi muistan niin selvästi nyrkkeilijä Sonny Listonin? Hänen nimessään on kyllä mukava klangi, mutta silti. Miksi alle kymmenvuotias sälli seuraisi kaukaisen Ameriikan hanskahommia?

Sonny Liston oli riistänyt ensimmäisessä erässä maailmanmestaruustittelin Floyd Pattersonilta vuoden 1962 syyskuussa tyrmäyksellä ajassa 2.05. Eikä siinä vielä kaikki. Miesten uusintakoitos seuraavan vuoden heinäkuussa päättyi aivan samoin niin ikään ensimmäisessä erässä, mutta matsi kesti toki neljä sekuntia ensimmäistä kohtaamista pitempään. Olen tuon jännittävän kohtaamisen muistavinani, mutta se ei voi olla mitenkään mahdollista, koska olin tuolloin seitsemänvuotias eikä meillä toiminut langaton laajakaista.

Liston kävi kyllä elokuussa 1963 Suomessa hyppimässä Lintsillä narua, joten julkisuuskynnys on saattanut ylittyä myös tuossa kohtaa.

Vuoden 1960 kesäolympialaisissa nuori Cassius Clay voitti olympiakultaa alemmassa raskaassa sarjassa. Clay jätti amatöörikehät ja haastoi hallitsevan mestarin molempien Liston-Patterson -kamppailuiden jälkeen. Jälkimmäisellä kerralla Sonny Liston otti haasteen vastaan.

Etukäteisarvelut ottelun tuloksesta kallistuivat Listonin voiton puolelle. Clay oli suurisuinen tanssahtelija, joka pyrki ennen ottelua horjuttamaan vastustajansa mielenrauhaa. Hänen kerrotaan muun muassa käyneen Listonin harjoitussalilla sekä kotipihassa häiriköimässä nímettelemällä vastustajaansa rumaksi karhuksi.

Clay oli vasta 22-vuotias, mutta hän oli voittanut kaikki 19 ammattilaismatsiaan ennen tätä ottelua. Listonilla puolestaan oli takanaan kymmenen ammattilaisvuotta, jonka aikana vyölle oli kertynyt 35 voittoa ja yksi tappio.

Vedonlyöntikerroin oli voimakkaasti Sonny Listonin puolella (7-1), mutta se ei estänyt Claytä toteamasta: "I'm the greatest!" Listonin suurin huoli ennen ottelua oli puolestaan se, miten hän lyötyään saisi nyrkkinsä ulos Clayn suuresta suusta.

Itse ottelu järjestettiin helmikuussa 1964. Se alkoi Clayn tanssahtelevillä väistöillä, mutta alkuerissä kumpikin sai myös iskuja perille. Listonin silmäkulmat aukesivat ja niihin laitettiin verenvuotoa ehkäisevää lääkettä. Voidetta joutui myös Listonin hanskoihin ja sitä kautta Clayn silmiin sokaisten hänet, niin että Clay ehdotti jopa ottelun keskeyttämistä. Valmentaja ei suostunut, ja kuudennen erän alkaessa Clayn näkökyky palasi entiselleen, ja hän sai muutamia iskuja osumaan Listonin kasvoihin.

Seuraavaan erään Liston ei enää tullutkaan. Syynä oli kipeytynyt olkapää. Clay julistettiin ottelun voittajaksi teknisellä tyrmäyksellä, ja raskaan sarjan maailmanmestaruusottelu päättyi ensimmäistä kertaa hallitsevan mestarin luovuttamiseen.

Eihän siinä niin pitänyt käydä. Ei ainakaan nuoren pugilistin mielikuvissa.

Cassius Clay kääntyi islamin uskoon, vaihtoi nimensä Muhammed Aliksi ja teki uusia urotekoja kehässä ja sen ulkopuolella. Myös Liston ja Ali iskivät toistamiseen yhteen, ja tällä kertaa Ali voitti tyrmäyksellä. Listonkin jatkoi ottelijanuraansa, joka päättyi vasta vuonna 1970.

Jälkikäteen olen yhäkin aprikoinut, miksi ihmeessä muistan näitä otteluita ja Sonny Listonin? Joku mediakynnys on täytynyt ylittyä.

Turun Sanomat ainakin julkaisi ottelun tiimoilta vielä aamupäivällä irtomyyntiin lehden ylimääräisen erikoispainoksen kuvineen ja tarkkoine selostuksineen.

Anekdoottina todettakoon vielä, että turkulainen elokuvateatteri Scala esitti Listonin ja Clayn MM-ottelusta tunnin mittaisen elokuvan maaliskuun puolivälissä 1964. Lipun hinta oli yksi markka. Itselläni ei moista omaisuutta ollut käsillä.
(Jukka Saariselle kiitos tarkentavista lisätiedoista!)