Veljekset kuin ilvekset

1960-luvun alussa oli rautalankamusiikki rantautunut Suomeenkin. Nykymittapuun mukaan kyseinen musiikki asemoituisi pikemminkin iskelmä-genren alle, mutta yhtä kaikki: kevyttä musiikkia.

Raittisen veljekset, Eero ja Jussi, aloittivat uraansa juurikin 60-luvun alussa hieman vaihtelevissa kokoonpanoissa, mutta legendaarinen Eero ja Jussi & the Boys syntyi vuonna 1964. Veljekset olivat pumpun nokkamiehiä laulussa, mutta he myös soittivat: Jussi kitaraa ja Eero rumpuja.

Vuoden 1963 lopussa veljekset ehtivät levyttää The Soundsin riveissä singlelevylle pari Johnny Liebkindin biisiä, mutta jo seuraavan vuoden puolella uusi The Boys -bändi näki päivänvalonsa. Aluksi se toimi kolmimiehisenä Harry Sjöbergin naputellessa bassoa, mutta kun he saivat levytettäväkseen päivän kuumimman hitin, The Beatlesin All My Lovingin, lainattiin äänitteeseen edellisestä bändistä soolokitaraan Henrik Granö. Kari Kuuva, jota oli myös ajateltu yhtyeen kitaristiksi, teki suomennoksen nimellä Kaikki rakkauteni. Sinkun B-puolelle tuli myös Beatlesiä: Do You Want to Know a Secret, jonka Jussi suomensi itse otsikolla Salaisuuteni.

Vielä samana vuonna ilmestyi pari muutakin sinkkua, joista ainakin Kaunis nainen (Oh, Pretty Woman) sai soittoaikaa ja suosiota. Levytyksessä mukana oli nyt myös Kaj Westerlund soolokitarassa, Lasse Kvist bassossa ja Rauno Lehtinen pianossa (sekä Ilkka Luukkonen tamburiinissa). Suomalaiset sanat oli tällä kertaa tehnyt Solja Tuuli alias Sauvo "Saukki" Puhtila.

Seuraavana vuonna 1965 Eero ja Jussi & the Boys osallistui jo Suomen Euroviisukarsintoihinkin kappaleella Tahdon saaren. Biisi oli koplan Erik Lindström-Hillevi -käsialaa (Hillevi oli Lindströmin vaimo Vuokko Hillevi Suomi). Tahdon saaren pärjäsi kisassa hyvin, sillä se sijoittui yleisöäänestyksessä toiseksi. Äänestyksen voitti Katri Helenan Minne tuuli kuljettaa (Toivo Kärki - Juha Vainio), mutta asiantuntijaraati lähettikin varsinaiseen kilpailuun Viktor Klimenkon esittämän kappaleen Aurinko laskee länteen (Toivo Kärki - Reino Helismaa).

Tahdon saaren oli hyvä ralli sekin, ja se soi mukavasti radioaalloilla nakertaen korvamadolle käytävän asettua.

Vuonna 1965 saatiin vielä uusikin Eero ja Jussi & The Boys -hitti: Rufus Thomasin kappale Walkin' the Dog Jussin mainiolla suomennoksella Liisan koira.

Kotimaan lisäksi The Boys suuntasi katseensa Eurooppaan levyttämällä myös englanninkielellä. Single Hello Josephine (Antoine Domino-Dave Bartholomew) / That Lucky Old Sun (Haven Gillispie-Beasley Smith) sai myyntiä Pohjoismaissa sekä Länsi-Saksassa, ja kyllähän tuo B-puoli erityisesti onkin mieleenpainuva.

Vuonna 1965 bändi toimi myös hienon laulajan, Carolan taustalla muun muassa Rollariversiossa Jo riittää (The Last Time) ja Herman's Hermits coverissa Maailmain (The End of the World). Myös Jukka Kuoppamäki teki singlen The Boysin kanssa samana vuonna (Eikan pumppu/Hiilenlappaajan laulu).

Singlejä julkaistiin 60-luvulla tasaiseen tahtiin, ja hiteiksi nousivat muiden muassa Tummanpunainen (Candy Apple Red), Kaipaan Sua, Ei aika mennyt koskaan palaa (Unhoita menneet/Proshtshai Ljubov) sekä Ukkopekka-uu-uu (Chattanooga Choo-Choo).

Eero ja Jussi & The Boys julkaisi myös pitkäsoittoja. Vuonna 1965 saatiin ensimmäinen LP-levy nimeltään Numero 1. Siihenastiset sinkut ja muutama muu biisi soitettiin hieman vaihtelevilla kokoonpanolla: Eero Raittinen (laulu, rummut), Jussi Raittinen (laulu, rytmikitara, piano, soolokitara), Kaj Westerlund (soolokitara, piano), Lasse Kvist (basso), Harry Sjöberg (basso), Rauno Lehtinen (piano, urut, basso) sekä Ilkka Luukkonen (tamburiini). Osa singleistä tuli mukaan sellaisenaan ja osasta tehtiin uudet versiot.

Levy oli paitsi ensimmäinen tämän bändin pitkäsoitto, niin myös kaikitenkin kautta aikain ensimmäinen suomalainen rock-LP. Ja jatkoa seurasi... Vuonna 1966 ilmestynyt levy nimettiin nerokkaasti nimellä Numero 2. Eero, Jussi, Kaj ja Lasse muodostivat kovimman ytimen, jota levyllä täydensivät Rauno Lehtinen ja Jukka Kuoppamäki. Laulukielinä oli taas sekä suomi että englanti, eikä vanhoilla menestyksillä ratsastettu.

Vanha The Sounds -bändi kasattiin myös rautalankalevyä varten, ja veljekset tekivät tällä nimellä sekä singlejä että älppärin Japanin markkinoille.

Eero ja Jussi & The Boys kesti armeijakaudet. Eero kokeili soolouraa vuonna 1966, mutta se jäi yhden singlen mittaiseksi. Vuonna 1968 sitten kuitenkin jysähti, kun ulos tuli Eeron single Rakkaudelta näyttää, hitto vie (Det börjar verka kärlek, banne mej) / Vanha holvikirkko (Mälarökyrka). Biisit edustivat tuolloin yleistä käännösbiisiosastoa, Eero jopa lauloi oman osuutensa alkuperäisten, ruotsalaisten taustojen päälle.

Molemmat olivat hyviä esityksiä, mutta Holvikirkosta tuli veljesten ainoa listaykkönen tuolla vuosikymmenellä. Nokkapaikkaa se piti sekä myyntitilastoissa että kuuntelijoiden Lista-ohjelmassa. Eero sai kappaleesta ikuisen ristin kannettavakseen.

Seuraavalla vuosikymmenellä Eero Raittinen tekikin jo urotekoja muun muassa Tasavallan Presidentti -yhtyeen solistina.

Jussi Raittinen jatkoi päätyönään The Boysin erilaisten kokoonpanojen luotsaaminen läpi vuosikymmenten. Eeron lähdön jälkeen bändi paisui suuremmaksi, mutta yleensä sitä on tituuleerattu suomirokin/popin korkeakouluksi, koska riveissä on tosiaan ollut muusikkojen Kuka Kukin On -kerma.

Raittisen veljekset ovat siis osa 1960-luvun popkuvastoa ilman muuta, mutta syntyihän silloin myös muita laulavia veljespareja. Jouko ja Kosti (Saari) -lauluduo iski suoneen vuonna 1968 iskelmällä Muisto vain jää (Only a Fool Breaks His Own Heart).

Niin ja olihan meillä turkulaisilla myös Matti ja Teppo, Ruohosen veljekset, jotka ehättivät myös mukaan musiikkibisnekseen svengaavalla 60-luvulla. Vuonna 1965 he voittivat Turun Sanomalehtimiesyhdistyksen Ponnahdus pinnalle -kisan folk-sarjan. 1969 ilmestyi ensisinkku Jos olet onnellinen (Rafael Cardenas-Juha Vainio) ja seuraavana vuonna jackpot Kissankultaa (Matti Ruohonen-Tuula Valkama).