Koululainen

Koululainen-lehti perustettiin jo vuonna 1945 heti sodan jälkeen. Lehden perustivat opettajat, jotka kaikitenkin myös markkinoivat lehteä oppilaille; kysynnän ja tarjonnan laki kansakoulun malliin. Lehteä julkaisi Suomen Kansakoulunopettajien Liitto.

Koululainen sijoittuu nykyään yleislehtien kategoriaan, ja niin ovat asiat olleet aikojen alusta saakka. Toki lehti on ollut eräänlainen sivistävä ja henkistävä oppituntien jatke, mutta Koululainen on sisältänyt artikkeleita monelaisista asioista, erilaisia tehtäviä, askartelua, sarjakuvia sekä myös lukijoiden omia tuotoksia.


Lehden arvomaailma pätee varmasti nykyäänkin, mutta on lehden henki heijastellut vuosikymmenten saatossa aina myös oman aikakautensa henkeä. Lehden sivuilta ovat hyvät ja terveelliset elämäntavat huokuneet mm. alkoholista ja tupakasta varoitteluna (Kansakoululaisten raittiusliitto oli 1950-luvulla muutaman vuoden kompuksessa lehden kanssa), urheilun ja liikunnan ihannoimisena, yleisen ahkeruuden kannustamisena, säästäväisyyden ja rehellisyyden arvostamisena ja isänmaallisuuden sekä kristillisten arvojen kannattamisena. Nämä teemat alkoivat laskevan trendinsä siirryttäessä 1950-luvulta 60-luvulle. Piilotekstinä ne saattoivat toki sisältyä juttuihin silti yhä.

60-luvulle tultaessa Koululaiseen oli tullut kokkausohjeita (kuten kuoriperunat ja makkarakastike), kirja-arvosteluita, elämäntapaohjeita, maantieteellisiä aiheita ja vaikkapa nukenvaatteiden virkkausohjeita. Myös elokuva ja televisio noteerattiin. Lehden osastot alkoivat myös eriytyä omiinsa osioihinsa. 60-luvulla lehteen alkoi tulla myös ilmoituksia ja mainoksia, vaikka lehti ei sinänsä ollutkaan  mainosrahoitteinen.

Kaiken kaikkiaan Koululainen oli tuohon aikaan varsin puhtoinen ja hyvähenkinen julkaisu, jonka saattoi kotiin tilata (vanhempien kannalta) huolettomin mielin. Lehti tarjosi tietoa ja vähän keveämpiä juttuja, ja se kannatti terveitä elämäntapoja ynnä sekä sisäistä että ulkoista puhtoisuutta. Juttujen aiheita ja vaikutteita saatiin jo muualta aina Yhdysvaltoja myöten, ja hiljaksiin myös lapsille annettiin omaa päätäntävaltaa asioihinsa. Tämä kaikki heijasteli tietenkin yleistä 60-luvun henkeä, vaikkei aivan summerhill'iläisyyteen mentykään.


Omana kouluaikanani lehti tilattiin syyslukukauden alussa omalta opettajalta, ja parina vuonna sainkin kotoa luvan tilauksen tekemiseen Kerttulin kansakoulusta. Mukava oli saada tuore Koululainen kopraansa ja asettautua sitä lukemaan. Painoteknisistä syistä johtuen oli lehden värimaailma ja ilme tuolloin varsin sinipunavoittoinen. No, olihan meillä koulussa käytössä myös sinipunakynä...