Rekisterikilvet

Lapsuudessani autokanta ja sen myötä liikenne oli paljon vähäisempää kuin nykyään. Yksi harrastus pojilla (?) oli autojen rekisterikilpien muistiinmerkitseminen vihkoon. Itse en oikein ymmärtänyt tällaista harrastusta, jos kohta kokeillahan piti sitäkin. Kehittyneempiä rekkaribongareita lienee nykyään jopa aikuisten joukossa? Ainakin peräkkäisten numeroiden metsästys on yksi alalaji tästä.

Vaikka silmitön autojen muistiinmerkitseminen ei minua sytyttänytkään, olin sinänsä hyvin tietoinen siitä, että rekisterikilven perusteella näki heti, kuka oli Turussa turisti, ja kuka ei. (Nykyiset sähköiset utelupalvelut osoittavat, että idea ei ollut ihan huono aikanaan...)

Systeemi oli nimittäin sellainen, että kussakin läänissä oli oma kirjaimensa, jolla siellä kotipaikkaansa pitävien autojen rekkari alkoi. Ensimmäiset autot lienee tuotu Suomeen 1800-luvun lopulla, eikä niitä silloin liikkunut maanteillämme ruuhkaksi asti eikä niiden erottaminen omalla rekisterikilvellä myöskään ollut välttämättömyys. Asetus autojen rekisteröinnistä Suomessa annettiin vasta vuodenvaihteessa 1921-22. Systeemiä uudistettiin useammankin kerran autokannan hiljalleen lisääntyessä, ja minun lapsuudessani oli voimassa vuoden 1949 järjestyksessään viides versio.

Perheemme ensimmäinen auto oli Skoda. Se rekisteröitiin 50-luvun puolella, joten rekkari on ilman valkeita kehyksiä. SF-lätkä tarvittiin, jos kävi vaikka vain Ruotsissa. Tästä Sovjet-Finland -tunnuksesta veisteltiinkin vitsejä.

Uusiin kilpiin maalattiin nyt kaksi kirjainta, väliviiva ja enintään kolme numeroa. Vuosilukua ja katsastusleimaa ei enää ollut kuten aiemmissa versioissa eikä kilpiä enää myöskään vaihdettu vuosittain. Kilpi oli mustapohjainen valkoisilla merkeillä, kun värit olivat olleet ennen päinvastoin. Ensimmäinen kirjain oli läänintunnus ja toinen aakkosittain juokseva. (Q, W, Å, Ä ja Ö eivät olleet alunperin käytössä toisena kirjaimena ja X varattiin ensin takseille.)

Kilvet oli tarkoitus vaihtaa myös jo aiemmin rekisteröityihin autoihin, mutta käytännössä uusia kilpiä riitti ensin vain uusiin autoihin, ja vasta vuonna 1953 oli kaikki vanhat saatu uudistettua loppuun saakka. Tämän ruljanssin seuraus oli puolestaan se, että tunnukset loppuivat vähitellen kesken. Piti ottaa toinenkin läänin tunnuskirjain käyttöön. Helsinki oli erotettu heti muusta Uudestamaasta tässä rekisterisysteemissä, ja siitä huolimatta siellä tunnukset loppuivat ensimmäisenä vuonna 1952. Helsingissä oli käytössä ensin A-kirjain, mutta kun oli päästy tunnukseen AZ-999, otettiin käyttöön uusi alkukirjain B, ja kilpi BA-1 avasi tämän sarjan.

Toisena alkuperäinen sarja tulikin sitten täyteen meillä Turun ja Porin läänissä (vuonna 1954), jonne ensin oli annettu T-kirjain ja nyt uudeksi alkukirjaimeksi tuli E. Hämeen läänissä H-sarja täyttyi vuonna 1955, Vaasan läänissä V-alkuiset rekkarit loppuivat 1956 ja Uudenmaan läänissä U-kirjain 1958.

50-luvun loppupuolella oli tämäkin tie kuljettu loppuun, ja käyttöön otettiin myös kirjaimet Ä ja Ö toisena kirjaimena, ja näin saatiin taas muutama tuhat uutta kilpeä tehtyä.
 
Vuonna 1960 läänien määrä lisääntyi ja kilpeen lisättiin valkoinen kehysnauha. Takseilla kehys oli oranssi.

1960-luvun alkuvuosina oli lopulta pakko ottaa avuksi jo kolmas alkukirjain kilpeen. Helsinki sai C:n, Turun ja Porin lääni F ja Hämeen lääni H:n ja I:n seuraksi N:n.

Läänintunnukset vuonna 1961:

Helsinki A, B, C

Uudenmaan lääni U, Z

Turun ja Porin lääni T, E, F

Kymen lääni R, G

Hämeen lääni H, I, N

Vaasan lääni V, Y

Keski-Suomen lääni X

Pohjois-Karjalan lääni S

Kuopion lääni K

Oulun lääni O

Lapin lääni L

Perheen toinen auto 60-luvun puolivälin paikkeilla oli Vauxhall Victor. Oltiin siirrytty kolmen kirjaimen -systeemiin.

Vuodesta 1962 alkaen systeemiä piti taas muuttaa, ja kilpiin tuli kolme kirjainta + enintään kaksi numeroa. Tällä pohjalla pärjättiin aina vuoteen 1972 saakka, jolloin tehtiin seuraava suuri kilpiuudistus, joka näkyi vaaleana pohjana ja mustina merkkeinä.

Tässä uudistuksessa luovuttiin myös siitä, että jos muutti toisen läänin alueelle, piti auto rekisteröidä uudelleen kyseisen läänin tunnuksella. Pikkuhiljaa loppui siis tämä kyräily, kun näki Aurakadulla A-alkuisen rekkarin, ja tiesi hesalaisen huimapään siinä sompailevan Turussa omalla tyylillään. Tai vastaavasti, jos T-alkuinen rekkari nokassa paineli pitkin Mannerheimintietä, tiedettiin maalaisserkun tulleen landelta stadiin.

60-luvun loppupuolella autoksi vaihtui Volvo Amazon. Liekö kyse jostakin kierrätyksessä olleesta tunnuksesta, koska kirjaimia oli vain kaksi?