Huumorimusiikkia, vol. 1

Suomenkielisen musiikin historiassa humoristiset kappaleet muodostavat oman vakavastiotettavan genrensä. Erilaisissa iltamatilaisuuksissa kappaleet levisivät ja niiden esittäjätkin tulivat tutuiksi. Kupletteja esittivät muiden muassa J. Alfred Tanner ja Pasi Jääskeläinen. Huumoripohjalla jatkoivat Matti Jurva, Esa Pakarinen ja Reino Helismaa kumppaneineen. Sanoja nikkaroivat muun muassa Tatu Pekkarinen ja Palle (Reino Hirviseppä). Näillä kuplettilaulelmilla on ansiokas historiansa yleisön viihdyttäjänä sekä raskaina että keveämpinäkin vuosina.

Omakohtainen ensikosketukseni tähän hulluttelevaan musiikinlajiin tapahtui luultavasti vasta 60-luvulla Ismo Kallion myötä. Ismo Kallio oli tuolloin käytetty, salskea nuori näyttelijä Suomen Turusta (Kerttulin koulun kasvatti!), joka oli siirtynyt pääkaupungin parrasvaloihin. Kallion hupiosastoa edusti vuonna 1962 käännösbiisi nimeltään Arabi Ahab (Ahab the Arab), joka tänä päivänä saattaisi olla poliittisesti epäkorrektikin, mutta toisaalta juuri näin kaikkinensa oivallinen kuva omasta maailmastaan. Sanat teki Kari Tuomisaari.

Seuraavana vuonna Ismo Kallio teki Tuomisaaren sanoin suomeksi toisen huumoripätkän Jäkäti Jäk (Yakety Yak), joka tallensi pätkän avioliiton realismia. Kappaletta oli mukana tekemässä aikakautensa iso vokaalibändi Four Cats, jolla on itsellään muitakin hyväntuulisia jos kohta ei ehkä suorastaan huumorikappaleita.

Vuonna 1966 nousi listoille uusi levylaulaja, kun Simo Salminen levytti Rotestilaulun. Kappale oli Salmisen itsensä sekä Spede Pasanen käsialaa. Laulun kerrotaan syntyneen eräänlaisena humoristisena protestina aikakauden vakaville protestilauluille, ja Simon tyyli vetää se kovaa ja vakavissaan hieman epävireisesti alleviivasi tätä taustaa komeasti. Vitsi myös upposi kuulijoihin, ja kappale pysyi hetken myyntilistojen kärjessä.

Salminen jatkoi levyuraansa vielä samana vuonna tarttuen nyt, ei enempää eikä vähempää, kuin Beatlesin tuoreeseen tuotantoon, kun Yellow Submarine sai versionsa nimellä Keltainen jäänsärkijä. Jälleen hitti oli syntynyt. Nyt Juha Watt Vainion sanoin. Itse kappaleen tuottamiseenkin panostettiin nyt enemmän, ja mukana äänessäkin oli Pasanen itse myös.

Simo teki toki samaan aikaan monenlaista muutakin Speden kanssa, mutta vuonna 1968 hän jysäytti suurimman hittinsä, Pornolaulun. Se singahti levymyyntilistan ykköseksi, mikä on huumorilaululta varsin hyvä suoritus. Tällä kertaa sanat oli tehty Pasas-ringistä tuttu Jukka Virtanen. Simon mainetta kasvattivat vielä vuonna 1968 julkaistut Tenkka-tenkka-poo ja Minä olen paakari sekä Politiikkalaulu. Näihinkin sanat rustasi Virtanen.

"Karskisti vaan, kun kirosanat kaikaa
Härskisti hei, kun pornolaulu raikaa
Ronskisti vaan tätä ruokotonta aikaa
Kun ruma sanotaan niinku se on."

(Jukka Virtanen: Pornolaulu, 1968)

Jukka Virtanen oli tuttu sekä Spede-tuotannoista että VEK-kolmikosta (Jukka Virtanen, Aarre Elo, Matti Kuusla). Trion suurin sulka yhteiseen hattuunsa oli vuonna 1965 napattu Montreuxin Kultainen ruusu Lumilinna-ohjelmasta. Simo Salminen esiintyi muiden mukana mainitussa klassikossa. Virtanen teki muun kirjoittamisen lomassa sekä omia sanoituksiaan että suomennoksia, ja vuonna 1969 hän levytti itsekin kärisevällä äänellään nokkelana käännösbiisinä lyhenteistä rikkaan  Hanna ja Niilo -kappaleen (joka oli alunperin vanhasta Hava Nagilasta tehty hassuttelu Harvey And Sheila).

Spedellä oli ohjelmissaan pitkän aikaa house bändinä Pertti Metsärinteen orkesteri. Kyseisellä pumpulla oli osuva huumorikappale radiosoitossa vuonna 1967. Biisi oli Seuramatkat. Laulun tarinan taustalla oli tuolloin Suomessa kohauttanut Kalevi Keihäsen matkatoimisto Keihäsmatkat, joka tarjosi meille metsäsuomalaisille mahdollisuuden matkustaa eksoottiseen etelän aurinkoon. Seuramatkat-kappaleen sanat teki näppärä sanaseppo Juha Vainio. Bändin rumpalina ja laulusolistina toimi Reijo Tani.

Sama bändi teki uuden hitin vuonna 1970, kun Junnu rustasi sanat Hirvenmetsästäjät-biisiin. Pohjana oli tuttu Aaveratsastajat-laulu (Riders in the Sky), joka varioitiin hauskasti Tanin tehdessä vielä päälle ääniefektejään traktorista lähtien.

Speden siipien suojaan päätyi myös nuori ja notkea näyttelijä Jatkoajasta: Vesa-Matti Loiri. Loirin ura oli nousujohteinen Mikko Niskasen Pojat (1962) -leffan nuorisotähteydestä alkaen ja hän oli sittemmin osoittanut musikaalisuutensa Lapualaisoopperassa ja televisiossa, joten luonteva jatko oli äänilevyjen puolella. Vesa-Matti Loiri ehti levyttää tässä blogissa fokuksessa olevalla vuosikymmenellä puhelaulun Saiskos pluvan (1968), johon sanoituksen teki Pertti Reponen kappaleesta Foggy Mountain Breakdown. Vuonna 1969 syntyi Jukka Virtasen sanoilla koristeltu Konstan parempi valssi, jossa kyllä kunnioitettiin Konsta Jylhän alkuperäisvalssia, mutta hulluteltiin hieman sanoilla.

Jos Speden piirissä syntyi paljon musiikkia, niin olihan isäntä itsekin levyttänyt vuonna 1966 itselleen ja Esko Linnavallille kreditoidun pätkän nimeltä Pronomini-rock. Hiukan yksinkertainen kappale, mutta huumoria se toki oli. Speden tapaan.

Lauluja kuuli lähinnä satunnaisesti radiosta, koska rahaa ei juuri ollut näiden single-levyjen ostamiseen. Tarjolla oli kaksi suomenkielistä radiokanaa, yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma, eikä kevyt musiikki soinut niissä totisesti vuorokaudet läpeensä. Rinnakkaisohjelma tarjosi välillä tätä kevyempää osastoa kuitenkin.

Yksi hyvä ohjelma kuulla aikakauden suosikkeja oli Matti Paalosmaan vetämä Kahdeksan kärjessä. Ohjelman nimeksi vaihtui vuonna 1968 Lista, jonka kiusankappaleeksi muodostui ikämieskuoro Aikamiehet biisillään Iltatuulen viesti. Tämä kappale ei totisesti ollut huumorikappale, mutta vitsiä asiasta kylläkin veistettiin, koska kipale pysyi ja pysyi listalla. Peräti 90 viikkoa! Pilapiirtäjä Kari muun muassa teki piirroksen vanhasta emännästä, joka totesi: "Minulla on kaksi suosikkikappaletta, toinen on Iltatuulen viesti ja toinen -sama uudelleen."

Myöskään laulujen sanoja ei saattanut googlata ja jakaa eteenpäin yhdellä klikkauksella. Niitä joko kuunneltiin kerta toisensa jälkeen ja kirjoitettiin samalla käsin äkkiä muistiin tai sitten ostettiin tuorein Toivelauluja-vihkonen, johon oli sen hetken suurimmat hitit kirjattu ylös. Itsekin muistan hoilottaneeni kovaan ääneen bussin takapenkillä kesälomalla serkun kanssa Seuramatkat-biisiä eräästä sarjan vihkosta matkalla Hämeenlinnasta Vuohiniemeen isosisän kesäpaikkaan. Kuljettaja ei -kumma kyllä- poistanut meitä kyydistä.

Vakavampaa hoilotusosastoa näillä bussimatkoilla edustikin sitten Jormas-yhtyeen Rööperiin.