Corn Flakes

"Aamuateria on päivän tärkein ateria" -slogan taisi olla ennemminkin markkinamiesten kuin ravintofysiologien argumentaation tuotetta? Paha kyllä, ihmiset nappaavat näitä heittoja myös totuuksina, joita sitten eteenpäin naamat punaisina ja rystyset valkeina tosiksi todistavat. Tuota hokemaa aamuateriasta ovat vuosien varrella käyttäneet niin murofirma kuin Valiokin markkinointimielessä. Vaikka näille hymähtää, niin kukapa tietää niiden piilovaikutuksista...

"Mene munalla töihin" olikin toinen näkökanta. Myös tätä slogania myytiin koteihin eräässä vaiheessa huoneentauluksi. Liekö siinä taustana munavuoren tasaaminen eivätkä terveelliset elintavat? Myöhemmin kananmunat luokiteltiin riskiruuaksi ja ryhdyttiin pelkäämään kolesterolia ja sydäntauteja, ja sitten taas onnenpyörä pyörähti ja kananmunan hyvyys todennettiin: vitamiineja, proteiinia ja koliinia ja mitä vielä... Tuore British Medical Journalin julkistama tutkimustulos antaa viitteitä, etteivät kananmunat nosta riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin tai aivohalvaukseen. Pysy tässä sitten perässä vastuullisena aikuisena ja number one aamiaishaukkana.

Takaisin muroihin. Jos nykymurojen tuoteselostuksia lukee, niin uskomus juuri niiden syömisen tärkeydestä saa totisesti pahan kolauksen, sillä esimerkiksi sokeria useimmat niistä sisältävät kovan satsin. Ja eikös vain ole jossakin määrin paradoksaalista syödä suklaalla kuorrutettuja täysjyvämuroja, joissa tätä täysjyvä-ominaisuutta markkinoidaan isolla kapiteelilla?

Toinen näkökanta on sitten, että ei kai kukaan muroja lääkkeeksi ostakaan? Eikö kyse ole pikemminkin nautinnosta ja pienestä herkkuhetkestä? Hemmottelusta jota ei ole tarkoituskaan tehdä päivittäin. Mikäli juuri näin ei ole, niin sitten asiat ovatkin hullusti, sillä sokerin ahmiminen aamupalaksi on koko lailla typerä temppu elimistön kannalta.

Kellogg's-pakettien kylkiäiset toimivat houkuttimena yhä tänäkin päivänä, joskin kaikenlaista krääsää muksuilla on jo muutenkin eri lailla kuin vaikkapa muinaisilla 60-luvun lapsilla.

Mutta kyllä firman ihmeellisiä muroja syötiin Suomessa 1960-luvullakin. Corn Flakes kaikitenkin rantautui Suomeen olympialaisten vanavedessä (kuten vaikkapa Coca Colakin). Murovalikoima oli tosin ylipäätään oleellisesti vaatimattomampi verrattuna tämän päivän valintamyymälän värikylläisiin hyllymetreihin.

Herrojen Kellogg Corn Flakes -maissilastut edustivat käypäisiä perusmuroja ja riisimurotkin tulivat koteihin; niiden poksuntaa saattoi kuunnella tuntikausia muiden virikkeiden puutteessa... Pari erikoismuroakin löytyi 1960-luvun siirtomaatavarakaupan hyllyltä: MIX-nimisen yhtiön Lif ja Puf. Lif-murot olivat kauratyynyjä, ja ne olivat itse asiassa aika hirveän makuisia. Puf-murot olivat puolestaan hunajapaahdettuja muroja, jotka tarttuivat vängästi sormiin ja aavistuksen kosteina niistä sai vaikkapa täysparran poskiinsa, ja ne maistuivat ennenkaikkea makeilta. Oheinen kilpailumainos on Retu ja kumppanit -lehdestä, ja olisi ehkä jollakin lailla eettisesti kyseenalainen kisa nykyään?


Hunamuroja ja kauratyynyjä löytyy yhäkin, vaikka nämä nimenomaiset merkit ovat menneet jo manan maille. Samainen MIX taisi tehdä myös 60-luvun teeveestä tuttuja käteviä ohukaisjauhepussejakin?

Murokylkiäisiä oli toki monenlaisia jo minunkin nuoruudessani. Muun muassa eläinfiguureja kerättiin MIX-paketeista.

Itselleni mielenpainuvin kylkiäinen oli Kellogg's-paketeista saatava kuvasarja vuonna 1965. Kuvat olivat Disney-yhtiön nimissä tehtyjä. Ne oli tarkoitus kerätä erilliseen Riemukkaat retket -kansioon, johon ne liimattiin oikeisiin ruutuihin tarinan mukaisesti. Kansio oli itse asiassa kaksipuoleinen. Sen toisella puolella esiteltiin villieläimiä (Villieläinten valtakunta) ja toiselle puolelle kerättiin kahtakin sarjistarinaa: Aku Ankka ja Pelle Peloton (joka oli mukaelma Akkarista nro 27/1960 löytyvästä tarinasta) sekä Roope Ankka ja Karhukopla. Kumpikin seikkailu esitettiin 18:lla kuvalla. Molemmat tarinat oli ilmeisesti piirretty uudelleen tätä formaattia varten, mutta kyllä ne minulle sarjakuvan ystävänä kelpasivat. Tarina kerrottiin tekstinä kirjan sivuilla ja kuvat olivat "mykkiä".

Näitä Akkari-kuvia julkaistiin kolmen sarjoissa Corn Flakes -pakettien takana. Sieltä ne piti saksia itse irti ja liimata kansioon.

Eläinkuvat julkaistiin puolestaan pareittain Riisimuro-pakkausten takana. Niitä oli 28 erilaista. Eläinkuvat olivat kaikitenkin peräisin Disneyn luontoelokuvista.

Jos totta puhutaan, niin kyllä oma aamupalani koostui yleensä parista leivästä ja teekupillisesta. Ei siinä mitään muroja syöty. Ne syötiin iltapäivällä.

Muroja kulhoon, hiukan maitoa sekaan ja rutkasti sokeria päälle. Onneksi keksivät sitten vielä ne sokerihuurretut murotkin!