Kuten haluatte

Suomikomiikan suurmies Spede "Pertti" Pasanen aloitti elokuvauransa 1950-luvun puolivälissä sekalaisissa pikkuosissa. Vuonna 1955 hän esiintyi vähäisessä riviroolissa Aarne Tarkaksen ohjaamassa Sankarialokas-leffassa. Ja myöhemmin samana vuonna samaisen ohjaajan kulttiklasarissa Villi Pohjola, edelleen joukon hännillä.

Jos seuraavat vuosikymmenet menivätkin sitten Spede edellä, niin 1950- ja 60-lukujen nimi oli Aarne Tarkas. Tarkas oli käsittämättömän tuottelias ja monipuolinen lahjakkuus, jota juuri näistä samoista syistä luonnollisesti arvosteltiin ja vähäteltiin. Eikä aina kai syyttäkään? Jos uraa vertaa Spedeen, niin suurin ero löytynee siitä, että Spede piti tasaisesti myös omaa naamaansa näytillä, kun taas Tarkas oli enemmänkin auteur taustalla, vaikkakin hän myös esiintyi lähes parissakymmenessä elokuvassa.

Tarkas tuli elokuvan pariin Matti Kassilan mainion Radio tekee murron (1951) -leffan myötä sen toisena käsikirjoittajana, ja tuloksena oli heti Jussi-patsas. Tarkas oli valmistunut ekonomiksi ja tullut töihin Suomi-Filmin mainososastolle vuonna 1947, jossa hän oli päätynyt mainospäälliköksi. Matti Kassila oli tutustunut Tarkakseen firman töissä ja ehdotti tälle yhteistyötä. Ja sehän luisti. Miehet tekivät Radio tekee murron -kässärin tiemmä muiden töiden ohessa neljässätoista päivässä. Tarkakselle kirjoitettiin yhdessä tuumin myös pieni rooli elokuvaan, että hän pääsisi näkemään käytännön elokuvatyötä. Seuraavana vuonna sama kaksikko kirjoitti jännärin Yö on pitkä (1952), ja tällä kertaa Aarne Tarkas jo ohjasi. Jos yö olikin pitkä, niin elokuvakoulu ei sitä hänen kohdallaan ollut.

Kassilan mukaan "Tarkas oli dekkareiden ja jännityskirjallisuuden asiantuntija. Hän oli nopea lukija ja hänen muistikapasiteettinsa oli yhtä suuri kuin hänen takkuisen tukan verhoama päänsä, sieltä riitti ammennettavaa. Sama koski elokuvia, nimenomaan amerikkalaisia elokuvia."

Tästä urkeni erikoinen ura, jonka tuotteliasuudelle ei ole löytynyt perillistä ennen Mänttäri-aikakautta. Tarkas kirjoitti aluksi myös muille, mutta kirjoitti ja ohjasi vuonna 1954 kaksi leffaa, vuonna 1955 myös kaksi, vuonna 1956 kolme leffaa, vuonna 1957 kaksi kappaletta, vuonna 1958 kolme elokuvaa, vuonna 1959 kaksi leffaa, vuonna 1960 peräti viisi elokuvaa, vuonna 1961 jälleen viisi leffaa, vuonna 1962 kolme leffaa, vuonna 1963 neljä leffaa, vuonna 1964 ei yhtään, vuonna 1965 kaksi tv-elokuvaa ja vielä vuonna 1966 yhden teatterileffan. Tämän jälkeen ura jatkui vain television puolella, joskin sielläkin syntyi toistasataa ohjelmaa!

Tarkas oli tehokas kirjoittaja ja tehokas kuvaaja, jonka tuotannoissa ei pitkään ruuvailtu kuvakulmia ja linssejä. Aikalaismuistelijat todistavat nopeasta tekijästä, joka pian menetti mielenkiintonsa ja alkoi suunnitella jo uutta tuotantoa. Silti tuloksena on liuta mainioita elokuvia, jotka liikkuvat kepeästi komedioiden ja rikosdraamojen välissä (ja erityisesti näiden fuusio oli ominta Tarkasta).

Paukku-Arska muun muassa toi westernin Suomeen (Spedehän jatkoi myöhemmin tällä saralla) elokuvallaan Villi Pohjola, 1955. Hänen rikoskomedioitaan olivat esimerkiksi Kovanaama, 1954 ja Ei ruumiita makuuhuoneeseen, 1959. Sotilasfarsseja syntyi myös useita (kuten Sankarialokas, 1955, Tyttö lähtee kasarmiin, 1956 ja Vatsa sisään, rinta ulos!, 1959). Moraalikäsityksilla ja stereotyyppisillä käsityksillä leikitteli komedia Opettajatar seikkailee, 1960, joka oli yksi Tarkaksen menestyselokuvia. Tarkas teki myös oman versionsa vanhasta ideasta, jossa yksi esine kiertää omistajalta toiselle (Minkkiturkki, 1961). Vuonna 1962 Tarkas teki peräkanaa kaksi aivan erityyppistä elokuvaa: Leo Jokelan ja Tommi Rinteen tähdittämän  Älä nuolase... -komedian veikkausvoitosta ja Risto Mäkelän tekemän murhaajan ja identiteettivarkaan muotokuvan Hän varasti elämän -leffassa, joka ei ole ihan vailla makaaberia huumoriakaan. Elokuvien ohessa Tarkas loi omanlaisensa näyttelijäensemblen, johon kuului luottotyyppejä tuotannosta toiseen.

Tarkaksen siirtyminen televisioon oli katsojan kannalta mukava juttu, sillä sieltä rupesi tulemaan 60-luvun puolivälin jälkeen kiinnostavaa ohjelmaa, kun Kuten haluatte (1966-70) -sarja alkoi. Tarkaksella oli tässä Mainos-Television tuotannossa mukana kovan luokan kööri: Leo Jokela, Esko Salminen, Brita Koivunen, Pirkko Mannola, Jarno Hiilloskorpi, Eila Peitsalo, Pekka Autiovuori, Olavi Ahonen, Matti Ranin, Jussi Jurkka, Marja Korhonen, Helge Herala, Ismo Kallio, Uljas Kandolin ynnä muita.

Kuten haluatte -sarja jäi lähes Aarne Tarkaksen joutsenlauluksi. Hän ohjasi vielä yhden puolen tunnin episodin Eeva-nimiseen sarjaan (1971), mutta sitten työtahti hiljeni, ja Tarkas itse kuoli vain 52-vuotiaana vuonna 1976.

1966:
Maa ja matkustaminen 
Rahaa ja rakkautta

Miesten maailma

Pimeitä voimia

1967:

Arkipäivä

Luvattomia suhteita

Pojat ovat poikia

Meillä ja muualla

Pappilan hätävara

Leo Jokela Show

Esko Salminen Show

Kilpalaulanta

1968: 

Pirkko Mannola Show
(Nimeämätön jakso 18.2.1968) 

Naisellista

Jurkka Show

Eila Peitsalo show

Kesämuistoja

1969:

Alkuvuoden aatoksia

Intohimo

1970:

Jännitystä

Neuvottelu
(Nimeämätön jakso; esitetty 7.5.1970)

Kuten haluatte -sarjaa tehtiin 39 osaa (ylläolevista puuttuu siis pari nimeämätöntä). Casting vaihteli eri osien ja tuotantokausien välillä, mutta eräänlaisen ydinryhmän muodostivat  Leo Jokela, Esko Salminen, Brita Koivunen, Pirkko Mannola ja Jarno Hiilloskorpi, jotka kaikki esiintyivät yli kymmenessä jaksossa.

Harmi kyllä, jaksoja ei ole tiemmä Maikkarilla tallella enää kuin seitsemän. Voisi olla, että ikäefekti paljastaisi nekin Parasta ennen -päiväyksen tuolle puolen sijoittuviksi, mutta olisipa siltikin kiva nähdä niitä vielä. Ellei muuten, niin kuriositeettina ja näytteenä säilötystä nuoruudesta; paitsi omastani niin ohjelmissa esiintyneiden taiteilijoiden nuoruudesta.

Itse kyllä muistan aina innokkaasti odotelleeni uutta jaksoa, kun se ilmestyi tv:n ohjelmakartalle. Jaksot olivat viisikymmentä minuuttisia mainoksilla pätkittyjä sillisalaatteja, joita esitettiin parhaimmillaan kerran kuussa.