Vappu - juhlista jaloin

Vappu on varsin leimallisesti kaupunkien juhla, jos kohta ammoisina aikoina maaseudulla vietettiinkin toukojuhlia helavalkeineen. Ainakin 1800-luvulla vapuntienoon juhliminen jalkautui kaupunkeihin: kesäravintolat avautuivat, pidettiin konsertteja ja lapsetkin saivat simaa juodakseen.

Vaikka vappua ovat eri tahot omineet, niin eräänlainen yleisjuhla se sentään kai on. Suomalaisen työn juhlan -päiväksi se on nykyään nimetty kalenteriin, mutta toki ylioppilaat ottavat päiväntienoosta myös kaiken irti.

Lapsen näkökulmasta vappu 1950-luvulla oli jotakuinkin sama kuin ilmapallo ja vappukävely.

Vappupallot oli tehty kumista, ei foliosta, ja ne täytettiin räjähdysherkällä vedyllä, ei heliumilla. Yleensä vappupallo ei ollut kovin pitkäikäinen ilo, koska kaasu pyrki pallosta rivakasti pois, ja otti muutenkin tilansa jotakuinkin epätasaisesti. Esimerkiksi pupunkorvapalloista yleensä tyhjeni toinen korva ennen toista. Varsin rujo näky.

Parvekkeella vappuna 1958

Vappupallojen valikoima ei ollut järin suuri. Peruspallo oli pyöreä. Eräänä vappuna sainkin mieluisan, ison pallon. Kun palasimme Kauppatorilta kohti Kurjenkaivonkentää, osui jonkun ohikulkijan tupakka Brahenpuistossa pallooni, joka tietenkin puhkesi. Melkoinen kajahdus!

Ilmapallojen lisäksi vappuhauskaan kuuluivat vappuhuiskat. Itse asiassa, jos oikein ajattelee, miten ihmeessä pallolla tahi huiskalla oikein leikitään? Mitä niillä voi tehdä? Ja kuitenkin niitä ostettiin vuosi vuoden jälkeen... ja ostetaan yhä.

Varsinainen leikkiväline olikin kuitenkin markkinapallo. Niitä sai myös ostaa Kauppatorin vappukojuista. Kyse oli narulla nyöritetystä, sahajauhoilla täytetystä pallukasta, jota saattoi hieman jojon tapaan singautella ympäriinsä. Markkinapalloon kiinnitetty kuminauha palautti pallon takaisin käteen. Tai ainakin lähelle.

Ville Vallgrenin veistämän Havis Amandan lakittaminen vappuna alkoi Helsingissä 1900-luvun alussa, vaikka se laillistettiin vasta vuonna 1951. Tiemmä jo vuonna 1929 myös Turussa aloitettiin vastaava perinne, kun turkulaiset ylioppilaat laittoivat Wäinö Aaltosen tekemän Liljan patsaan graniittisille kutreille ylioppilaslakin. Vain pari vuotta patsaan paljastamisen jälkeen.

Paljastamisesta voi tässä yhteydessä puhua täysin rinnoin, onhan naisfiguuri alaston. Paitsi siis vappuista hattuaan ynnä jalkojen juuressa olevaa Turun vaakunakasvia, liljaa.


Simaa ja tippaleipää ja hassut muovisangat päähän!