Samaan aikaan toisaalla. Etunimikaima Kristiina Hautala syntyi Tukholmassa vuonna 1948, ja vietti kaupungissa lapsuutensakin ennen Suomeen muuttoa. 60-luvun puolivälissä Hautala onnistui vakuuttamaan studiopomot koelaulutilaisuudessa ja tekemään sopimuksen levyfirma Scandian kanssa, joskin hänet passitettiin ensin fonetiikan tunneille suomenkielen ääntämystä treenaamaan. Seuraavana vuonna 1966 hänen ensisinkkunsa tuli ulos. A-puolella oli käännösbiisi En koskaan (alkuaan P. Donaggion You Don't Have To Say You Love Me, johon suomalaiset sanat teki Juha Vainio). Se oli Dusty Springfieldin alkukielellä tunnetuksi tekemä. B-puolella oli niinikään käännöskappale Divarin helmi (J.F. Hanley-Kari Tuomisaari: Second Hand Rose).Toinenkin sinkku ilmestyi samana vuonna, mutta seuraavana vuonna 1967 Kristiina Hautala sai levytettäväkseen Beatlesin All You Need Is Love -kappaleen nimellä Rakkautta vain Kari Tuomisaaren suomennoksena.
Hautala-hittiputki alkoi. Vuoden 1967 satoa olivat muun muassa Lasse Mårtenson-P-O. Nyholmin mainio Raudanluja Tony Hatchin Love Is Me, Love Is You nimellä Kenen syy, kenen syy? sekä Chico Buarque De Hollandan A Banda nimellä En katso naamion taa (suom. Pertti Reponen). Kaikki meneviä biisejä, jotka saivat radiosta soittoaikaa mukavasti ja jättivät korvaan pysyvän jäljen. Sanat pystyy yhäkin palauttamaan mieleensä.
Vuonna 1967 ilmestyi neljä singlelevyä ja sama tahti jatkui vuonna 1968. Näistä levyistä isoimman muistijäljen teki vuoden kolmas sinkku, joka oli kokonaan kotimaista tuotantoa. A-puolella oli Esko Linnavallin ja Juha Vainion tuotos Kun kello käy ja B-puolella oli Lasse Mårtensonin ja Jukka Virtasen tekemä hauska Kielletyt käskyt. Jälkimmäinen biisi soi aiemmin mainitussa Donnerin Mustaa valkoisella -leffassa ravintolakohtauksessa, ja samalla on tullut taltioitua pätkä Kristiina Hautalan vakuuttavaa esiintymistä myös.
Kun kello käy sai huomiota Suomessa sen ansiosta, että kappale valittiin postikorttiäänillä tuona vuonna Euroviisu-ehdokkaaksi Lontooseen. Itse kisassa Royal Albert Hallin lavalla huomiota ei juurikaan tullut hyvästä esityksestä ja lyhyestä mekosta huolimatta. Kappale sai vain yhden pisteen Norjasta ja jäi viimeiselle sijalle. Sijoitus ei koko viisuilutaustaa ajatellen ole erityisen poikkeava, mutta pettymys toki.
Vuonna 1968 ilmestyi LP-levy nimeltä Kristiina & Lasse. Nimensä mukaisesti levyn tähtiä olivat Kristiina Hautala ja Lasse Mårtenson. He eivät kuitenkaan esittäneet duettoja tai vastaavaa yhdessä, vaan levyn A-puoli oli kokonaan Hautalan käytössä ja B-puolella huseerasi puolestaan Mårtenson. Älppärille oli koottu kuuden kappalen kimara Kristiina Hautalan aiempia singlebiisejä.
Hautala ja Mårtenson duetoivat sen sijaan samana vuonna 1968 taltioidussa Adlonin ravintolashowssa. Ohjelman ohjasi Jukka Virtanen tyhjässä ravintolasalissa, jossa kuullaan aiemmin esitetyn shown ääninauha välispiikkeineen päivineen. Näissä välispiikeissä Mårtenson ei yritäkään huulisynkkaa, vaan pistää esimerkiksi tupakaksi. Hieman erikoinen ratkaisu koko ohjelma, mutta siihen on livekeikan sijaan keksitty muutamia oivaltavia peilejä hyödyntäviä ideoita ja kameratrikkejä.
Vuonna 1969 ilmestyi enää yksi sinkku ja 70-luvulle tultaessa Hautalan musiikkiura alkoi olla paketissa hänen ryhtyessään opiskelemaan iltaoppikoulussa. Vuonna 1972 Kristiina Hautala muutti monien pettymykseksi takaisin Ruotsiin, ja aloitti psykologian opinnot yliopistossa. Pikainen paluu musiikin puolelle tuli vuonna 2003, jolloin ilmestyi pitkäsoittolevy: Kristiina Hautala & Matti Viita-aho Group: Hetki Tää.
Harmi kun ura laulajana päättyi melko varhain, sillä Kristiina Hautala oli piristysruiske suomi-iskelmään 60-luvulla. Hänellä oli persoonallinen soundi äänessään sekä eloisa tyyli esiintyä ja kyky antaa lauluilleen pontta. Ja olihan Kristiina Hautala kaunis ilmestys!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti