Pelipäivä jälleen

Lautapeleistä pelkistetyin oli lapsuudessani paketti, joka itse asiassa sisälsi kolmekin eri peliä: myllyn, tammen ja halman. Kaikki ovat omalla laillaan strategiapelejä, joita jo pienikin lapsi voi pelata omalla tasollaan.

Mylly on kahden pelaajan peli, jonka alkuperä on kaukana historiassa, mahdollisesti jopa muinaisessa Egyptissä. Peli aloitetaan yhdeksällä nappulalla, jotka kumpikin pelaaja sijoittaa vuorotellen vapaavalintaisiin paikkoihin pelialustan eri kehille. Aina kun saa kolme omaa nappulaa suoraan riviin, saa syödä vastustajalta yhden nappulan pois. Kun on saanut syötyä toiselta seitsemän nappulaa pois, on voittanut pelin.

Tammipelillä on myös tiettävästi ikää runsaasti. Tammen pelilauta muistuttaa shakissa käytettyä 8x8 ruudun pelilautaa, jolle kaksi pelaajaa asettaa 12 nappulaa omaan päätyynsä tummille ruuduille. Nappuloita voi siirtää yhden ruudun kerrallaan viistoon, ja jos tällöin edessä on vastustajan nappula, sen saa syödä hyppäämällä sen yli seuraavaan vapaaseen ruutuun.

Peli päättyy, jos saa syötyä kaikki vastustajan nappulat tai ahdistaa hänet sellaiseen tilanteeseen, jossa hän ei voi enää liikuttaa yhtäkään nappulaansa.

Halma on kolmikoista nuorin ja kenties hankalin tapaus. Halmaa voi pelata kaksi tai neljä pelaajaa yhtä aikaa 16x16 -ruudukolla. Kaksinpelissä aloitetaan nurkan 19:llä ruudulla ja nelinpelissä oman nurkan pienemmällä merkityllä aluella 13:lla ruudulla.

Tavoitteena on siirtää omat nappulat pelilaudan yli vastakkaiseen kulmaan. Siirtotapoja on useita: voi siirtyä viereiseen ruutuun tai voi hypätä toisen nappulan yli. Tätä ylitettyä nappulaa ei halmassa kuitenkaan poisteta. Pelin voittaa se, jonka kaikki nappulat ovat ensin maaliruudussa.

*****

Taloudessamme oli myös vanha shakkipeli. Shakki on tunnetusti strategiapelien kuningas. Sitä pelataan samanlaisella pelialustalla kuin tammeakin. Kyse on kaksinpelistä, jossa molemmilla pelaajilla on 16 nappulaa, toisella valkoiset ja toisella mustat. Nappuloiden merkitys ja liikkuminen on riippuvainen niiden arvosta: sotilas (myös talonpoika tahi moukka), torni, ratsu (hevonen), lähetti, kuningatar ja kuningas.

Shakkipelin laudan kääntöpuolella oli hieno alusta myllylle.

Näiden nappuloiden armeijan tehtävä on hyökätä kohti vastapuolen kuningasta ja ahdistaa se sellaiseen asemaan, jossa se ei voi enää liikkua tulematta syödyksi. Jos tehtävä onnnistuu, kyse on matista ja peli päättyy. Joskus myös sovitaan tasapelistä, jos tilanne ei ratkea.

Shakin siirtojen ja niiden merkityksen ymmärtäminen on pelin a ja o, pelatessa pitäisi nähdä useampi siirto eteenpäin. Tähän puolestaan auttaa pelin pelaaminen.

*****

"Surullisen hahmon ritari" -nimitys liitetään yleensä Don Quijote -tarinaan, jossa Sancho Panza nimittää isäntäänsä tällä termillä. 1960-luvulla meille ilmestyi lautapeli nimeltään Surullisen hahmon ritarit (peli julkaistiin vuonna 1962). Kyseisellä pelillä ei ollut mitään tekemistä Cervantesin tarinan kanssa, mutta alkulähde sillä kyllä oli. Peli perustui Babes in Toyland (1961) -nimiseen Walt Disney -elokuvaan.

Samasta tarinasta on tehty muitakin sovituksia, muun muassa hupailuduo Laurel & Hardy alias Ohukainen ja Paksukainen tekivät samannimisen leffan vuonna 1934. Käsikirjoitus pohjautuu Victor Herbertin vanhaan operettiin.

Disneyn elokuvassa on pääparina Tom the Piper's Son sekä Mary Quite Contrary, jotka aikovat naimisiin. Barnaby-niminen ilkimys palkkaa samaan aikaan kaksi roistoa, Gonzorgon ja Rodrigon, apureikseen varastamaan Maryn lampaat ja heittämään Tomin mereen. Barnaby aikoo samalla myös naida Maryn itse.

Lelumaassa kun ollaan, niin monenlaisia hahmoja ja vimpaimia nähdään, ja lopussa Tom johdattaa kokonaisen puisten lelusotilaiden armeijan Barnabyn kimppuun. Elokuva on yhdistelmä näyteltyä ja animoitua kuvamateriaalia.

On hiukan arvoitus, miksi tämä pelilaatikko on saanut nimen Surullisen hahmon ritarit, vaikka se olikin Ohukaisen ja Paksukaisen elokuvan suomalainen nimi, mutta yhtä kaikki, peli oli kiehtova kaikkine erikoisine osineen. Opin pelistä myös ensimmäisen ruotsin sanani Hyppää - Hoppa.

Peliä voi pelata 2-4 pelaajaa, jotka pyörittivät nuolikiekkoa ja etenivät pelialustalla tarkoituksena koota yksi lelusotilas.

Pelin taustatarinaan törmäsin vasta hieman myöhemmin, kun sain Sanoma Osakeyhtiön julkaiseman neliosaisen kirjasarjan nimeltä Walt Disneyn ihmeellinen maailma (1969). Se sisälsi Disneyn tarinoita otsikoilla Satuja pienimmille, Läheltä ja kaukaa, Kaukomaiden eläimiä ja Lännen tarinoita.

Kirjassa oli tuttuja ja vähemmän tuttuja satuja piirroskuvituksin sekä sitten Disney-dokkareista otettuja tarinoita ja kuvia. Ainakin pitkät alppitorvet jäivät pysyvästi mieleen...