Jos lapsuuden kesät olivat ikiaurinkoisia, niin niin olivat lapsuuden talvetkin "oikeita talvia": lunta, pakkasta, jäätä ja koppuraan jäätyneitä vanttuita.
Olen tähän ottanut muutamia kuvakaappauksia kaitafilmistä, joka on taltioitu alkuvuodesta 1960 kotitalon takapihalla sekä edessä olevassa puistossa. Kuvanlaatu ei ole tästä johtuen kovinkaan hääppöistä, mutta itse asiat näkyvät sentään. Ilmaston lämpenemisestä ei puhuttu, vaikka sen pohjaa jo luotiin?
Näihin leikkeihin löytyy viittauksia aiemmista postauksista.
 |
| Runsasluminen talvi - pihalle tehtiin valtava lumilinna. |
 |
| Kurkiaura sijaitsi puutalokaupunginosassa. |
 |
| Lumilinna oli rakennettu pyöräsuojan viereen. |
 |
| Lumilinnan sisällä oli useita käytäviä - nykyään tällaista ei saisi enää rakentaa... |
 |
| Talonmies laittoi talvella "hullun hevosen" eli napakelkan. |
 |
| Kun työntäjien määrä lisääntyi, kiihtyi vauhti järjettömästi ja mukana roikkuminen alkoi käydä työstä. |
 |
| Nelivuotiaan tyylinäyte pikkumäessä kohti Kaarinankatua. |
 |
| Omistin hyvät Karhu-sukset, joilla kelpasi lykkiä näillä pihan laduilla. |
 |
| Lääninsairaala hallitsi (oman talomme lisäksi) maisemaa, mutta muuten rakennuskanta oli juuri uusiutumisen kynnyksellä. |
 |
| Talomme edessä oli kesäisin hiekkakenttä,... |
 |
| ...mutta talveksi sinne tuotiin järeä puumäki. |
 |
| Emme tarvinneet pahvinpalaa kummempia laskuvälineitä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti