Liikenteenohjausta

Uutta liikennevaloa tuli opastamaan poliisi joka kulmaan.

Autokanta otti huimia askeleita sota-ajan jälkeen olojen ylipäänsä ja varsinkin talouden vakiinnuttua. Jotta tilanne kaduilla ei ihan ryöstäytyisi käsistä ja muutenkin sekä liikenteen turvallisuuden että sujuvuuden nimissä tuli Turkuun ensimmäiset liikennevalot 2. syyskuuta vuonna 1957 Kauppatorin laidalle Aurakadun ja Eerikinkadun risteykseen. Näitä valoja oli suunniteltu jo vuonna 1952, mutta suunnitelmat olivat tämän ajan jäissä liikenteen kasvua odottamassa. Ehkä näillä pilottivaloilla sitten myös totutettiin kaupunkilaisia uuteen hullutukseen, koskapa seuraavia liikennevaloja saatiin odottaa 1960-luvulle. Seuraavat valot sijoitettiin Aninkaistenkadun vilkkaimpaan risteykseen sekä Uudenmaankadun ja Hämeenkadun risteykseen. 60-luvulla valonsa sai 18 risteystä, joten tahti ei ollut ihan päätähuumaava.

Näissä valo-ohjausasioissa Turku oli toisena: ensimmäiset liikennevalot olivat tulleet Suomeen vuonna 1951 Helsingin keskustaan (Aleksin ja Mikonkadun risteykseen).

Vanha kiistakumppanimme Tampere sai oman ekan kertansa vasta kolmen vuoden kuluttua Turun valoista (19.10.1960 Itsenäisyydenkadun ja Tammelan puistokadun risteykseen). Etenkin tuohon aikaan tämä asia oli turkulaisille tärkeä.

Liikenne ei todellisuudessa liene ollut, etenkään nykymittapuun mukaan, kovin vilkasta, mutta toki valot olivat taas uusi askel modernin kaupungistumisen reitillä. Urbaaniin kaupunkikulttuuriin kuului mahdollisuus päästä autolla keskustaan ylipäätään ja mieluimmin aivan halutun kauppahuoneen edustalle. Toinen autoistuvan kaupunkikulttuurin merkki oli samana vuonna asennetut  ensimmäiset pysäköintimittarit Kauppatorin laidalle. Niiden funktio oli epäilemättä nopeuttaa ajoneuvojen vaihtuvuutta alueella.

Mutta olihan kiihkeimpiä solmukohtia toki ohjattu ennen näitä valojakin. Ja ohjattiin kauan myös tämän taitteen jälkeen. Vilkkaimpien katujen risteyksissä nähtiin erityisiä liikennepoliiseja, jotka ohjasivat pitkissä ja valkoisissa hanskoissaan (ja pampullaan) tunnistettavin käsimerkein sekä risteävää että kääntyvää liikennettä. Käsimerkit oli hiotttu sekä sujuviksi että selkeiksi

Nämä poliisi saattoivat liikkua oman koreografiansa mukaan hieman väljemminkin risteyksissä tai sitten joihinkin risteyksiin oli väsätty oikea kiinteä korokekin poliisia varten.

Näistä poliisiformuista varmaan otettiin mallia, kun Kerttulin kansakoulussakin toimi 'oppilaspoliiseja', joilla oli vastaava vyöhihna ja pysäytyslätkä varusteinaan heidän auttaessaan pienimpiä oppilaita lähikatujen risteyksissä.