Kerttulin kansakoulu

Olohuoneemme ikkunasta näkyi totuus: Kerttulin kansakoulu.

Aloitin opiskeluni siellä syksyllä 1962. Olin kuusivuotias koulun alkaessa ja olen siitä pitäen koulu-urallani ollut aina se nuorin, koska syntymäpäiväni sattuu vuoden toiseksi viimeiseen päivään. (No, kerran luokallani oli poika, jolla oli syntymäpäivä 31.12..) Itse asiassa tämä fakta näkyi siinä, että minusta tuntui aina siltä, että opin asiat vuotta muita myöhemmin...

Todennäköisesti kouluunmeno ei ollut suosikkilistallani ihan ykkösasia? Ainakin meillä on todistusaineistoa kaitafilmin muodossa aiemmilta vuosilta, kun olen menossa äitini kanssa Uudenmaankadun varrella olevaan lastentarhaan ja kieltäydyn esteellä eli pysähdyn tarhan portilla kuin seinään. (Tämä puutalo on edelleen olemassa.)

Eka- ja tokaluokan opettajani oli Irja Pulkkinen. Perinteinen alakoulunopettaja, todennäköisesti hyvä sellainen, koskapa aloin käydä koulua ja minulle on jäänyt varsin hyvät mielikuvat kansakoulun hengestä.
Alakoulussa opiskeltiin hyvässä hengessä leikkiä, laulua ja laskentoa. Kuvasta tunnistan vuosien takaa monet kasvot ja nimetkin: takarivissä mm. Isko, Pia, Martti, Mika, Erja ja Jukka (Pia asui samassa talossa kerrosta alempana ja oli ihastukseni ennen koulua... Pian perhe muutti kuitenkin Espoon Haukilahteen). Kaverisuhteissa ei eroa ollut tyttöjen ja poikien välillä. Seuraavan rivin Soile, Ilkka ja Liisa olivat myös mukavia kavereita. Kovin paljon en kouluajan ulkopuolella kuitenkaan toisia tavannut, Ilkan kanssa muutaman kerran ehkä, mutta ei paljon muiden. (Liisa oli ehdoton ihastukseni näinä alakoulun vuosina: suloinen lettipää, jonka kodin ulkopuolella tuolloin tällöin päivystin onnistumatta koskaan törmäämään häneen!) Keskirivin Kurt asui myös samassa Kurjenkaivonkentän talossa, toisessa kerroksessa, ja kuului hyviin kavereihini, kunnes perhe muutti Helsinkiin. Kari ja Leif olivat myös hyviä koulukavereita.

Luokkahuoneemme sijaitsi koulun alakerrassa ja siellä oli myös aula, minne kokoonnuttiin aamuhartauteen. Kävin vuosia myöhemmin samassa, tyhjässä aulassa ja olin vieläkin kuulevinani kiviseinien laulavan: 'Totuuden henki, johda sinä meitä...' Tuli jotenkin turvallinen ja hyvä olo.

Irja asui Vähä-Hämeenkadulla ja näin häntä silloin tällöin kansakouluajan jälkeenkin. Tervehdin, mutta en uskaltautunut muutoin juttelemaan.

Kolmannella ja neljännellä opettajani oli Ulla Lehmusto. Hänen lisäkseen opetti eri opettaja ainakin musiikkia ja käsitöitä.

Alaluokilla pulpetteina oli kiinteät kaksinistuttavat pulpetit, mutta toisella luokalla ollessamme meille vaihdettiin (kesken koulupäivää!) yksinistuttavat pulpetit, joihin kuului siirrettävä tuoli. Kolmannen ja neljännen luokan kuvissa kuitenkin istumme taas paripulpeteissa. Luokkakuvat kun otettiin omassa luokassa tuolloin.

Kouluun rakennettiin näinä vuosina myös uusi siipi, jossa oli liikuntasali ja ruokala. Luokissa syöminen loppui (luokkaan tuotiin astioissa ruoka ja meillä oli oma ruokaliina, mikä levitettiin pulpetille ruokailun ajaksi.)

Hammaslääkärissä käytiin Uudenmaankadun varrella hammashoitolassa.

Jätepaperin keräyksellä kouluun hankittiin myös televisiovastaanotin noina vuosina.

Johtajaopettajasta muistan vain hänen tapansa aloittaa kuulutus keskusradiossa: 'Huomio huomio, huomio. Huomio huomio, huomio.'

Kansakoulussa askarreltiin pannunalusia mosaiikkipalasista ja patalappuja virkkaamalla. Pannunalusia äidillä on vieläkin tallella, mutta patalaput muuntuivat jo virkkauksen aikana enemmän pipoa muistuttaviksi; kaipa nekin kuitenkin olivat aikansa käytössä?

Kouluaikana osallistuttiin kävelykilpaan Turun ja Tampereen välillä sekä hiihdettiin kansanhiihtomerkkiä anorakin hihaan.

Koulua käytiin kuutena päivänä viikossa; vain sunnuntai oli vapaapäivä.

Kolmannella luokalla luokan kokoonpano muuttui jonkin verran, vaikka ydinjoukko pysyikin jokseenkin samana. Ilkan kanssa seisoimme usein koulun kallion puoleisesta verkkoaidasta kiinnipitäen ja toivoen, että pääsisi joskus pois...

Koska itse muutin 70-luvun lopussa pois Turusta, en ole juuri kuullut näistä luokkatovereistani. Merja oli käsittääkseni mukana TPS:n jalkapalloilussa, mutta jonkinlainen valtakunnankuuluisuus on Anders. Hän tuli luokallemme kolmannella ja olimme kaksi vuotta samalla luokalla. Itse asiassa olimme samaan aikaan jo Kerttulin lastentarhassa. Anders asui lähellä Uudenmaankadulla ja kävin muutaman kerran hänen luonaan leikkimässä. Myös koulujen välisissä kisoissa Urheilupuistossa (siis nykyisellä Paavo Nurmi-stadionilla) olimme kerran Andersin kanssa yhdessä. Sittemmin hukkasin yhteyden myös Andersiin ja törmäsin reilut parikymmentä vuotta myöhemmin Hesarissa vaalimainokseen, jossa oli tutut kasvot ja slogan 'Kova kundi Stadista'!? Eduskunta ei Andersille tuolloin auennut, mutta hän on toki tehnyt mittavan uran Perheyritysten liitossa sekä tunnetaan erityisesti Putin-yhteydestään. Lähetin Andersille 50-vuotisonnittelut ja kyllä hän meidänkin yhteytemme muisti.

Koulusysteemi oli tuohon aikaan sellainen, että neljänneltä luokalta saattoi yrittää pyrkiä oppikouluun tai jatkaa viidennelle (ja pyrkiä uudelleen), kuudennelle ja kansalaiskouluun. Oppikoulu puolestaan muodostui viisivuotisesta keskikoulusta ja sen jälkeen erikseen pyrkimällä (ja pääsemällä) kolmivuotisesta lukiosta. Ulla-opettaja oli kuitenkin jo todennut, että ei taida pojasta olla oppikouluun menijäksi. Ihan väärässä hän ei ollut... Meidät pisteytettiin (kaikitenkin joidenkin testien perusteella) etukäteen ja olin sijalla 16 kolmenkymmenen oppilaan joukossa. Antsu ja muut lahjakkaat menivät TSYK:iin ja vastaaviin hyviin kouluihin. Minä pyrin neljännellä luokalla oppikouluun ja pääsinkin sinne sitten, viimeisten joukossa. Aloitin syksyllä 1966 Aurajoen Yhteiskoulussa.