Kotimaista saippuaa

Oy Mainos-TV-Reklam Ab perustettiin vuonna 1957. Suomalainen televisio kulki vielä vaipoissa muutenkin, mutta ajan katsottiin olevan kypsä mainonnan tuomiseksi myös televisioon. Varsinaista omaa kanavaa uusi yhtiö ei saanut, vaan se vuokrasi ohjelma-aikaa Yleisradion ohjelmien väleistä. Kauppa hyödytti varmasti molempia osapuolia, vaikkakin eri syistä.

Mainos-TV:n ohjelma-aika oli aluksi varsin rajallinen (10 h/viikko), eikä se ollut välttämättä parhaalla prime-time -paikallakaan, ja lisäksi sopimus kielsi varsinaisen uutistoiminnan aloittamisen.

TES-TV aloitti oman taipaleensa vuonna 1956 Radioinsinööriseuran televisiokerhon koelähestysten seurauksena. Kanava vaihtoi nimekseen Tesvisio vuonna 1960 muututtuaan osakeyhtiömuotoiseksi. Myös Tesvisio oli mainosrahoitteinen, ja osa sen ohjelmista oli myös sponsorin kustantamia. Koska Tesvisio kuitenkin toimi rajatulla alueella (Helsinki ja myöhemmin Turku ja Tampere), ja Mainos-TV sai Yleisradion myötä laajemman näkyvyyden, kävi kilpailussa lopulta niin, että Tesvisio (ja Tamvisio) myytiin Yleisradiolle vuonna 1964. Ohjelmia lähetettiin Tesvisiona vielä seuraavan vuoden keväällä, ennen kuin nimi muuttui TV-ohjelma kahdeksi. Mainos-TV saikin lisää ohjelma-aikaa ja paremmalta paikalta kakkospuolelta.

Näiden mainosvetoisten yhtiöiden siipien suojissa aloitti monta tunnettua brändiä, kuten Levyraati, Tupla tai kuitti, Heikki ja Kaija, Hanski, Tänään kotona, Miss Suomi, Alaston kaupunki, Wagon Train ja Tohtori Kildare, Tv-kotilääkäri, Rin-Tin-Tin, Isä tietää kaiken, Lassie, Sea Hunt, Highway Patrol, Näkymätön mies ja Felix-kissa.

Mainos-TV otti heti alusta lähtien käyttöönsä Peppe Nyströmin suunnitteleman pöllötunnuksen, joka erotti yhtiön ohjelmat Yleisradion ohjelmista. Tunnus tuli ruutuun aina blokin aluksi ja lopuksi. Lapsena minua itse asiassa viehätti oksalle lehahtava ja silmää iskevä pöllö jopa itse ohjelmia enemmän.

Varsin monet mainokset oli kuvattu lyhyen iskevästi ja tiiviisti, ja siksi ne olivatkin usein kiinnostavampia kuin varsinaiset ohjelmat niiden ympärillä. Niiden myötä myös avautui kovin houkuttava kaupallinen maailma, ja joitakin hokemia muistan yhä ulkomuistista.

Vuonna 1963 alkoi Mainos-TV:llä pala suomalaista tv-historiaa, kun ryhdyttiin esittämään Me Tammelat (1963-69) -draamasarjaa. Sarjaa esitettiin joka toinen lauantai, ja se houkutti koko perheen ruudun äärelle. Sarjaa käsikirjoitti Liisa Nevalainen (51 jaksoa), joka oli tehnyt uraa näyttelijänä useammassakin maakuntateatterissa (Oulu, Kotka, Jyväskylä, Tampere), ennen Helsinkiin siirtymistään. Pääkaupungissa hän työskenteli sekä Kaupunginteatterissa että Intiimiteatterissa.

Suomi-filmin ystävät muistavat hänet myös monista elokuvarooleista, joista esimerkiksi Jaken äidin rooli Mikko Niskasen Pojat (1962) -elokuvassa on kuuluisa kuten myös päärooli rehtori Kortmanina Edvin Laineen Skandaali tyttökoulussa (1960) -leffassa. Merkittävänä työnä pidetään tietysti myös Matti Kassilan ohjaaman Punainen viiva -elokuvaklassikon (1959) Riikka Romppasen roolia.

Liisa Nevalainen paitsi kirjoitti, niin myös näytteli Me Tammelat -sarjan äidin, Liisa Tammelan, roolin, joten hänen kasvonsa tulivat tutuiksi myös uudehkon televisiolaatikon välityksellä. Me Tammeloiden vielä jatkuessa ryhtyi Nevalainen tekemään käsikirjoituksia myös miehensä Hannes Häyrisen nimikkosarjaan Hanski, jossa hän niin ikään myös näytteli.

Me Tammeloiden isää näytteli jykevän luotettavasti pitkän linjan mies, Heimo Lepistö. Lepistön arvostettu rooli oli Roland af Hällströmin Ryysyrannan Jooseppi (1955) -elokuvassa, jonka nimiosasta hänelle iskettiin Jussi-patsaskin kopraan. Heimo Lepistökin ehti kiertää teattereita ja tehdä leffahommia runsaasti, ennen kuin otti kiinnityksen Mainos-Televisioon.

Tammeloiden lapsia oli kolme: Vesa (Vesa Jaarva), Leena (Leena Söyrinki) ja Markku (Markku Linnoila). Lapset ehtivät kasvaa tuotantokausien kuluessa, mutta Vesa nuorimmaisena oli koululainen, Leena opiskeli valtiotieteellisessä ja Markku lääketieteellisessä. Vanhemmat lapset kasvoivatkin sarjasta ulos, mutta Vesaa nähtiin enemmän.

Sarja kuvasi mukavasti toimeentulevaa lauttasaarelaisperhettä. Sarjaa edelsi Tuttavamme Tarkat (1961-63) -sarja, jossa keskeisinä näyttelijöinä oli samat naamat.

Sarjassa esiintyi myös vakiokasvoja perheen mummi (Eine Laine, joka myös vastasi valtaosan sarjan jaksojen henkilöohjauksesta). Kuvaan ilmestyy myös Kake (Jukka Häyrinen Liisa Nevalaisen ja Hannes Häyrisen poika) Leenan poikakaveriksi. Vesan kaverina sarjassa nähdään usein Petteri (Jukka Kuuranne). Kiinnostava vierailija parissakymmenessä episodissa oli ohjaaja Matti Kassila Liisan Otto-veljenä.

Odottavan aika on pitkä, mikäli minun laillani odottaa tästä sarjasta dvd-boxia muhkeine lisukkeineen, sillä Me Tammelat oli suora ohjelma, jota ajan tavan mukaan ei taltioitu tulevia katsojapolvia varten. Vain joitakin filmimateriaalille kuvattuja ulkokohtauksia ja vastaavia on säilynyt muistona.