Purkkaa ja keräilyn siemeniä

Neekeri-Jenkki

Tämän päivän lapset koppaavat R-kiskan telineestä tai kaupan kassan vierestä houkuttelevia keräilypaketteja. Niissä saa kerralla muutaman tarrakuvan, joita voi keräillä erilliseen sarjan keräilyyn tarkoitettuun vihkoon tai kartonkikortin, joilla voi vaikka pelata kaverin kanssa. Purkkaa nämä paketit eivät sisällä.

Kotimaisen purkkabrändin lippulaiva on Jenkki (olkoonkin että valmistus nykyään on kaikkea muuta kuin kotimainen). Jenkki-purukumin valmistus alkoi Suomessa vuonna 1951, kun suklaatehdas Hellas otti sen tuotantoonsa. Tuotteen nimi viittaa suoraan emämaahan, Yhdysvaltoihin, jonka ihailu kasvoi vähittäin sotien jälkeen. (Hellas sai nimensä yritysoston jälkeen vuonna 1910, Leafiksi se muuntui vuonna 1989 ja Turun tehdas ajettiin alas vuonna 2006.)

Beatles-purkan kuvia

On itse asiassa aika kiinnostavaa pohtia, miten nimeksi päätyi aikanaan juuri Jenkki, kun otetaan huomioon 1950- ja 60-lukujen poliittinen ilmasto ja naapuruussuhteet. Onkohan nimi ollut missään vaiheessa edes vaakalaudalla?

Hellas ei ollut toki ensimmäinen tehdas Suomessa, joka kokeili tämän ihmeaineen tehoa. Fazer ehätti markkinoille jo vuonna 1931 piparmintunmakuisella Jukka-purukumillaan., jonka valmistus jatkui aina sotavuoteen 1939 saakka. Takaisin purkkaan -vaihe kesti Fazerilla vuoteen 1956 saakka, jolloin yhtiö toi oman, uuden Paukku-purukuminsa kauppoihin.

Mutta tämän uuden purkkabuumin aloitti Suomessa siis Hellas Jenkki-merkillään. Jenkkiä valmistettiin heti paloina, palloina ja levyinä. Erityisesti nämä levypurkat kiinnostivat minua, koska niiden mukana tuli erilaisia keräilykuvia, joita sitten yritettiin saada sarja täyteen. Usein samoja kuvia tuli tietysti useita kappaleita, mutta niitä vaihdettiin toisten kanssa erilaisilla harvinaisuuskertoimilla. Myös käytetyistä laskennonvihkoista tehtiin eräässä vaiheessa kansakoulussa 'paperipajatsoja' taittamalla jokainen sivu pystysuuntaan kahtia. Osa näin syntyneistä lokeroista ladattiin vaihdettavalla keräilykuvalla ja osa jätettiin tyhjäksi. Uskalias pelaaja laittoi oman panoksensa saadakseen avata vihkon umpimähkään jonkin sivun kohdalta.

Toiset muistelevat nykyään ostaneensa näitä purkkapaketteja purkan itsensä vuoksi, mutta minä en ole koskaan juurikaan välittänyt purkasta; sitä enemmän juuri noista kuvista.

Keräilykuvia tuotti Hellaksen lisäksi muutama muukin valmistaja: Champion Kokkolassa, Chymos Lappeenrannassa, Fazer Helsingissä ja SOK:n/Pandan makeistehdas Jyväskylässä. Kuvien kohteet vaihtelivat saduista, tv-sarjoista ja sarjiksista urheiluun, filmitähtiin ja autoihin ja ties mihin kaikkiin. Champion oli markkina-alueeltaan varsin pieni tekijä, mutta onneksi Turku kuului sen äärilaitaan.

Itse ehdin kerätä melko montaakin sarjaa sieltä täältä ja muutaman aika kattavastikin. Osassa sarjoja innoittajana oli itse kuva-aihe, ja osassa keräilyyn liittynyt palkinto: jos keräsi koko sarjan ja lähetti sen tehtaalle, sai paluupostissa jonkin lahjan (ja omat kuvansa reijitettynä). Kuuluisin palkinnoista oli kenties Jenkki-kassi?

Oma mieleenpainuva keräilykohteeni oli Disneyn Viidakkokirja-elokuvasta tehty sarja (Wolfgang Reitherman: The Jungle Book, 1967). Viidakkokirjaa ei aikoinaan rankattu Disneyn huipputyöksi, mutta itse miellyin sen herkkiin maisemiin kovasti ja oli upeaa saada näitä elokuvan hienoja näkymiä purkkakuvina itselle. Kuvien kääntöpuolella kerrottiin aina vastaava pätkä tarinaa. Tätä tuotetta valmisti Panda, ja se oli näin ollen tuolloin myynnissä meillä vain Turun Osuuskaupassa. Onneksi sellainen löytyi korttelin päästä Kerttulinkadun ja Kaarinankadun kulmatalosta. Tai oliko tuo erityinen onni? Kannoin kauppaan yhdessä vaiheessa kaikki liikenevät pennini saadakseni kuvasarjan täyteen.

Televisio oli iso juttu. Vuonna 1967 meillä alettiin esittää kahtakin kiihdyttävää sarjaa: Batman-Lepakkomies  sekä Monkees. Molemmista tuli myyntiin englanninkieliset purkkasarjat. A. & B.C. -niminen englantilainen yhtiö (A. & B.C. Chewing Gum Ltd.) tuotti Batmanista neljääkin erilaista sarjaa: kolmea piirroshahmoista ja yhtä, jossa oli tv-sarjan suosion takia tehdyn elokuvan still-kuvia. Piirretyt  sarjat erotti toisistaan erivärisistä logoista (musta, sininen ja punainen). Toisissa korteissa oli taustapuolella tarinointia ja toisista saattoi koota ison palapelin.

Monkees-keräilykuvia

Sama A. & B.C. teki myös toista suosikkisarjaani, The Monkees -yhtyeestä tehtyä keräilykuvasarjaa. Korttien toisella puolella oli kuvia bändistä ja tv-sarjasta ja toisella puolella syntyi iso palapelikuva bändistä täydessä vauhdissa. Joku oli ottanut asiakseen siis tuoda näitä englanninkielisiä purkkia Suomeen.

Beatles-kuvat tulivat omalle ikäpolvelleni hieman liian aikaisin, mutta oli minulla niitäkin. Kuvissa oli bändin jäsenten nimikirjoituksia. Samaa ideaa toisti sitten Monkees-sarja hieman myöhemmin. FBI oli itselleni jokseenkin tuntematon firma, mutta kuvat olivat jännittäviä välähdyksiä vakoilun maailmasta. Captain Kidd puolestaan opetti lapset tatuoimaan, sillä paketti sisälsi kuvia, jotka saattoi kostuttamalla siirtää vaikka omaan käsivarteensa.  Filmitähti-sarjoja oli useita. Osassa kuvat olivat kummallisia väreiltään. Liekö väritetty mustavalkoisia kuvia?


1950- ja 60-luvuilla Suomessa valmistettiin kymmeniä kuvattomia ja kuvallisia purukumi-merkkejä. Alla joitakin keräilykuvilla varustettuja.





SOK/Panda:

Intiaani (1961) 
Suosikki (1961)
Tipi-Tii 1 (1962) 
Tipi-Tii 2 (1962)
Uudet autot (1963)
Tokio (1964) 
Kultamitali (1964)
Aladdin ja Taikalammpu (1965)
Jet (1965)
Taistelun historia (1966)Meren salaisuudet (1967)
Sinbad Merenkävijä -sarja (1967) 
Vanhat autot (Vauhti) (1967)
Kilpa-autot (Monte Carlo) (1968)

Viidakkokirja-sarja (1968)
Pop-sarja (1968)
Pop-sarja (1968)

Champion:

Metsästyssarja (1961)
Cowboy (1963) 
Kuvasarja (Reflexa) (1963)
Tähtisarja 1 (Reflexa) (1963)
Tähtisarja 2 (Reflexa) (1963)
Pop-sarja (1964) 
SM-Jalkapallo (1965) 
SM-66 Jalkapallo (1965)
Monte Carlo (1966)
Jääkiekko (1966) 
Lentokonesarja (Air Purkkari) (1968)
Mini Finns (1968)

Chymos:

Avaruus-Kippari (1957)
Auto-Kippari -sarja (1957)
Raketti-Kippari (1958)
Kilpa-Kippari (1959)
Woo-Doo (1960)
Captain Kidd (1960)
Zorro (1961)
Robin Hood (1961)
Miekkamiehet (1962)
Lännen sankarit (1963)
Robinson Crusoe (1964)
Raha (1965)
Auto (1966)
Urheilun historiaa (Sport) (1967)
Villinlännen valloitus (West) (1968)
Liikenne (1969)

Fazer:

Aarresaari (1961)
FBI (1962)
Avaruussarja (1964) 
Autosarja (1965) 
Koirasarja (1965)
Merirosvopeli (1966)
Cowboypeli (1967)
Jet (1967)







Hellas:


Filmitähti, Serie A (1957) 
Buffalo Bill (1959)
Filmitähti, Serie A (1960)
Uusi Filmitähti Serie X (1961)
Masi (1961)
Viimeinen mohikaani (1961)
Merirosvo (1962)
Auto (1963)
Filmitähti, Sarja 25 (1963)
Uudet aseet (1963)
Filmitähti, Sarja 26 (1964)
Beatles (1964)
Satelliitti (1964)
Villieläimiä (1964)
Auto m65 (1965)
Tietokilpa (1965)
Jääkiekko (1965)
Pop-Tähti, Sarja A (1965)
Jalkapallo (1966)
Paukkuparrat (1966)
Moottori (1966)
Suosikki (1966)
Allu (1967)
Raha (1967)
Tarzan (1967)
Olympos (1968)
Tarra (1968)
Henri (1969)
High Chapparal (Mano) (1969)
Inkkari (1969)
Nakke (1969)
Siirtokuva (1969)
Kuvahuuli (1969)

Monte Carlo

Robin Hood

Robinson Crusoe

Zorro

Avaruussarja

FBI-sarja

Autosarja

Filmitähti

High Chapparal

Jääkiekko-Jenkki

Olympos-Jenkki

Paukkuparrat

Raha-Jenkki

Satelliitti

Tietokilpailu-Jenkki

Uudet aseet

Pop-sarja

Autot

Lännensarja

Jenkki oli tuotteena ajan hermolla myös sikäli, että siitä tehty mainosfilmi näytettiin heti ensimmäisellä MTV:n mainoskatkolla vuonna 1957.

Kotimaista saippuaa

Oy Mainos-TV-Reklam Ab perustettiin vuonna 1957. Suomalainen televisio kulki vielä vaipoissa muutenkin, mutta ajan katsottiin olevan kypsä mainonnan tuomiseksi myös televisioon. Varsinaista omaa kanavaa uusi yhtiö ei saanut, vaan se vuokrasi ohjelma-aikaa Yleisradion ohjelmien väleistä. Kauppa hyödytti varmasti molempia osapuolia, vaikkakin eri syistä.

Mainos-TV:n ohjelma-aika oli aluksi varsin rajallinen (10 h/viikko), eikä se ollut välttämättä parhaalla prime-time -paikallakaan, ja lisäksi sopimus kielsi varsinaisen uutistoiminnan aloittamisen.

TES-TV aloitti oman taipaleensa vuonna 1956 Radioinsinööriseuran televisiokerhon koelähestysten seurauksena. Kanava vaihtoi nimekseen Tesvisio vuonna 1960 muututtuaan osakeyhtiömuotoiseksi. Myös Tesvisio oli mainosrahoitteinen, ja osa sen ohjelmista oli myös sponsorin kustantamia. Koska Tesvisio kuitenkin toimi rajatulla alueella (Helsinki ja myöhemmin Turku ja Tampere), ja Mainos-TV sai Yleisradion myötä laajemman näkyvyyden, kävi kilpailussa lopulta niin, että Tesvisio (ja Tamvisio) myytiin Yleisradiolle vuonna 1964. Ohjelmia lähetettiin Tesvisiona vielä seuraavan vuoden keväällä, ennen kuin nimi muuttui TV-ohjelma kahdeksi. Mainos-TV saikin lisää ohjelma-aikaa ja paremmalta paikalta kakkospuolelta.

Näiden mainosvetoisten yhtiöiden siipien suojissa aloitti monta tunnettua brändiä, kuten Levyraati, Tupla tai kuitti, Heikki ja Kaija, Hanski, Tänään kotona, Miss Suomi, Alaston kaupunki, Wagon Train ja Tohtori Kildare, Tv-kotilääkäri, Rin-Tin-Tin, Isä tietää kaiken, Lassie, Sea Hunt, Highway Patrol, Näkymätön mies ja Felix-kissa.

Mainos-TV otti heti alusta lähtien käyttöönsä Peppe Nyströmin suunnitteleman pöllötunnuksen, joka erotti yhtiön ohjelmat Yleisradion ohjelmista. Tunnus tuli ruutuun aina blokin aluksi ja lopuksi. Lapsena minua itse asiassa viehätti oksalle lehahtava ja silmää iskevä pöllö jopa itse ohjelmia enemmän.

Varsin monet mainokset oli kuvattu lyhyen iskevästi ja tiiviisti, ja siksi ne olivatkin usein kiinnostavampia kuin varsinaiset ohjelmat niiden ympärillä. Niiden myötä myös avautui kovin houkuttava kaupallinen maailma, ja joitakin hokemia muistan yhä ulkomuistista.

Vuonna 1963 alkoi Mainos-TV:llä pala suomalaista tv-historiaa, kun ryhdyttiin esittämään Me Tammelat (1963-69) -draamasarjaa. Sarjaa esitettiin joka toinen lauantai, ja se houkutti koko perheen ruudun äärelle. Sarjaa käsikirjoitti Liisa Nevalainen (51 jaksoa), joka oli tehnyt uraa näyttelijänä useammassakin maakuntateatterissa (Oulu, Kotka, Jyväskylä, Tampere), ennen Helsinkiin siirtymistään. Pääkaupungissa hän työskenteli sekä Kaupunginteatterissa että Intiimiteatterissa.

Suomi-filmin ystävät muistavat hänet myös monista elokuvarooleista, joista esimerkiksi Jaken äidin rooli Mikko Niskasen Pojat (1962) -elokuvassa on kuuluisa kuten myös päärooli rehtori Kortmanina Edvin Laineen Skandaali tyttökoulussa (1960) -leffassa. Merkittävänä työnä pidetään tietysti myös Matti Kassilan ohjaaman Punainen viiva -elokuvaklassikon (1959) Riikka Romppasen roolia.

Liisa Nevalainen paitsi kirjoitti, niin myös näytteli Me Tammelat -sarjan äidin, Liisa Tammelan, roolin, joten hänen kasvonsa tulivat tutuiksi myös uudehkon televisiolaatikon välityksellä. Me Tammeloiden vielä jatkuessa ryhtyi Nevalainen tekemään käsikirjoituksia myös miehensä Hannes Häyrisen nimikkosarjaan Hanski, jossa hän niin ikään myös näytteli.

Me Tammeloiden isää näytteli jykevän luotettavasti pitkän linjan mies, Heimo Lepistö. Lepistön arvostettu rooli oli Roland af Hällströmin Ryysyrannan Jooseppi (1955) -elokuvassa, jonka nimiosasta hänelle iskettiin Jussi-patsaskin kopraan. Heimo Lepistökin ehti kiertää teattereita ja tehdä leffahommia runsaasti, ennen kuin otti kiinnityksen Mainos-Televisioon.

Tammeloiden lapsia oli kolme: Vesa (Vesa Jaarva), Leena (Leena Söyrinki) ja Markku (Markku Linnoila). Lapset ehtivät kasvaa tuotantokausien kuluessa, mutta Vesa nuorimmaisena oli koululainen, Leena opiskeli valtiotieteellisessä ja Markku lääketieteellisessä. Vanhemmat lapset kasvoivatkin sarjasta ulos, mutta Vesaa nähtiin enemmän.

Sarja kuvasi mukavasti toimeentulevaa lauttasaarelaisperhettä. Sarjaa edelsi Tuttavamme Tarkat (1961-63) -sarja, jossa keskeisinä näyttelijöinä oli samat naamat.

Sarjassa esiintyi myös vakiokasvoja perheen mummi (Eine Laine, joka myös vastasi valtaosan sarjan jaksojen henkilöohjauksesta). Kuvaan ilmestyy myös Kake (Jukka Häyrinen Liisa Nevalaisen ja Hannes Häyrisen poika) Leenan poikakaveriksi. Vesan kaverina sarjassa nähdään usein Petteri (Jukka Kuuranne). Kiinnostava vierailija parissakymmenessä episodissa oli ohjaaja Matti Kassila Liisan Otto-veljenä.

Odottavan aika on pitkä, mikäli minun laillani odottaa tästä sarjasta dvd-boxia muhkeine lisukkeineen, sillä Me Tammelat oli suora ohjelma, jota ajan tavan mukaan ei taltioitu tulevia katsojapolvia varten. Vain joitakin filmimateriaalille kuvattuja ulkokohtauksia ja vastaavia on säilynyt muistona.