Kääpiöautot

1930-luvun lopulla Saksassa perustettiin lentokonetehdas, joka valmisti tehtailijan omalla nimellä sotilaslentokoneita, Messerschmittejä. Sarjakuvalehti Korkeajännitys piti huolta siitä, että eri lentokoneet esiteltiin myös meille sotaakäymättömälle sukupolvelle. Hävityn sodan jälkeen Saksalta kiellettiin lentokoneiden valmistus, ja Willy Messerschmittin piti keksiä uutta tuotettavaa.

Tehtaan insinööri oli suunnitellut yksipaikkaista invalidiautoa, jota ryhdyttiin kehittelemään eteenpäin. Vuonna 1952 päivänvalonsa sai tehtaan uusi protoyyppiauto kahden hengen peräkkäin istuttava kulkupeli Fend Kabinenroller FK-150. Alkuvuodesta 1953 alkoi tästä sitten Messerschmitt KR-175:n tuotanto. Mallissa oli huomattavan paljon lastentauteja, ja moottorikin oli hieman tehoton.

Keväällä 1955 esiteltiin uusi  KR-200 -malli, joka oli nyt varustettu 200 kuutioisella kaksitahtimoottorilla. KR-200:sta tehtiin erilaisia varusteluversioita ("Standard", "Export" ja "DeLuxe"). Vuonna 1958 tehtiin vielä muunnos, jossa oli neljä pyörää ja kaksisylinterinen 500 kuutiosenttimetrin moottori. Kun KR-200 viipotti menemään parhaimmillaan noin 90 km tuntivauhtia, liikahti FMR Tg 500 jopa 125 kilometriä tunnissa.

Suomeen Messerschmittejä tuotiin 1950-luvun puolivälistä lähtien, joten tänne Pohjolan perukoille taisi tulla tuota KR-200 -mallia, eikä sitäkään kovin paljon. Näytteeksi tuotiin myös kaksi mallikappaletta isompaa Messerschmittiä.

Mikään erityinen talviauto ei Messerschmitt tainnut olla. Siinä oli kolme pientä pyörää, joille kuopat ja sohjo eivät olleet aivan ominta mukavuusaluetta. Myös moottoripyörämäinen ohjauslaite oli aloittelijalle hieman outo. Kuomuratkaisu ei myöskään tainnut taata tasaisen lämpöistä ajelua kovalla pakkasella.

Messerschmittissä oli neljä vaihdetta eteen ja neljä vaihdetta taaksepäin. Peruutus saatiin aikaan pyörittämällä moottoria taaksepäin.

Näitä ns. kääpiöautoja oli toki monia muitakin merkkejä liikkeellä toisen maailmansodan jälkeen. Luokkaan lasketaan yleensä kuuluvaksi moottoripyöräksi rekisteröidyt kolmi- ja nelipyöräiset ajoneuvot. Nykyinen luokittelu pohjaa sensijaan auton moottorin kuutiotilavuuteen, ja siinä rajana on 600 kuutiota. Kääpiöautojen aikakausi ei ole vieläkään totaalisesti ohi, koska nykyään valmistetaan pieniä, käteviä kaupunkiautoja. Niissä tosin kaksitahtisuus korvataan jo hybrideillä...

Kurjenkaivonkentän ympäristössä olivat kadut lapsuudessani mukulakiveä, joten voisi olettaa, että meno siellä oli melkoisen röykkyistä. Kaarinankadun puolella oli kuitenkin usein parkissa yksi Messerschmitt jonkin aikaa, jolloin tämä erikoinen kulkupeli kiinnitti huomiotani.