Lahnajärvi

Koska vanhempani olivat kotoisin Helsingistä, kuljimme vuosittain säännöllisesti Turun ja Helsingin väliä. Aika usein tuli pidettyä pieni tauko puolimatkan krouvissa eli Lahnajärvellä. Tai, tarkkaan ottaen siis Lahnajärven taukopaikalla. Itse järven rannalla ei juuri käyty.

Idea tämän taukopaikan perustamisesta syntyi tiettävästi vuonna 1951, kun olympiavalmisteluja tutustumaan tulleita ulkomaalaisia toimittajia kuljetettiin Turusta Helsinkiin. Kahvilatoiminta Lahnajärvellä alkoikin olympiakesänä 1952, ja myöhemmin sinne avattiin myös Suomen Autoklubin ylläpitämä leirintäalue.

Lahnajärven taukopaikan maine on legendaarinen, ja sille löytyy sikäli yksinkertainen selitys, että ykköstie on ykköstie ja Lahnajärvi sijaitsi melko lailla sopivasti Turun ja Helsingin puolivälissä, ja linja-autot pysähtyivät siksi siinä tauolle. Tiet olivat nykyistä heikompitasoisia, ja linja-autot eivät vetäneet vertoja nykyisille pikavuoroille nekään. Tauko tuli varmasti tarpeeseen. Toinen mieleenpainunut pysähdyspaikka ykköstiellä oli Hiidenveden sillan taukopaikka.

Itse asiassa Turun ja Helsingin välinen tie oli vielä 1950-luvulla suurelta osin soraa, jota sitten kaupunkien puoleisista päistä oli päällystetty betonilla. Turun puolessa betonitöitä tehtiin ainakin 30-luvulla Kaarinan-Piikkiön suunnalla. Vuonna 1963 maahamme valmistui ensimmäinen, 14 kilometrin mittainen pätkä moottoritietä: Helsingistä Turun suuntaan johtava maineikas Tarvontie.

Lahnajärven ravintola oli suurimmillaan 250-paikkainen itsepalvelukahvila, jolla oli oma leipomo. Rakennuksessa oli myös taukotila linja-autonkuljettajille sekä henkilökunnan asuntoja. Vuonna 1967 avattiin anniskeluoikeuksilla varustettu ruokaravintola ja 1980-luvulla motelli. Työntekijöitä Lahnajärvellä oli enimmillään noin 70. Ravintolan vieressä toimi pitkään Shell-huoltoasema.

Tämän historiallisen taukopaikan kuolinisku oli uusi, yhtenäinen moottoritie, joka viimein yhdisti lopullisesti Turun ja Helsingin. Tie avattiin vuonna 2008, ja Lahnajärvi ajettiin alas. Sikäli turhaa, että koukkaus moottoritieltä ei ole kohtuuttoman pitkä Lahniksellekaan. Liian pitkä tietysti kärsimättömälle matkaajalle, joka haluaa taukopaikkansa näkyvän tien vieressä.

Eräänlainen nähtävyys oli jonkin aikaa taukopaikan viereen sijoitettu Futuro, Matti Suurosen vuonna 1968 suunnittelema futuristinen, pyöreä lujitemuovitalo. Oletettavasti suunnittelija oli saanut osan inspiraatiostaan lentävistä lautasista, joista ihmiset tekivät omia havaintojaan tähtitaivaalla.  Futuron halkaisija oli kahdeksan metriä ja korkeus neljä.