Poikien kesken - ja varmaan tyttöjenkin - kulkee aina porukan läpi tietoja kaikenlaisista villityksistä, asioista jotka ovat juuri nyt in. Näin on nyt ja näin oli 1960-luvullakin. Tuli uusia purkkasarjoja, sarjiksia, tv-ohjelmia, karkkeja, leluja tai vaatekappaleita, jotka muuttuivat kiinnostaviksi, tärkeiksi ja haluttaviksi, koska muillakin - tai ainakin jollakulla muullakin - sellainen oli.
 |
| Ja tältähän samalla paikalla näyttää kesällä 2013... |
Yhdessä vaiheessa kansakoulua se oli vesilisko. Vesiliskotietämykseni oli aika ohkaista ennen tätä hullutusta mutta nyt huhu kertoi, että lähes jokaisella pojalla on vesilisko lemmikkinä. Näinkin niitä parilla kaverilla, ja he tiesivät kertoa, että vesiliskoja löytyy kyllä Kerttulin kansakoulun takana olevalta mäeltä paloaseman läheisestä lammikosta.
Ei muuta kuin vesipurkin kanssa koulun jälkeen vesiliskoa pyytämään.
Ja kyllähän niitä siellä sitten olikin, useampiakin. Kyse oli noin kymmensenttisestä eläimestä, joka muistuttaa sisiliskoa, mutta sillä on värikäs mahanalus: väri mahapuolella on oranssinkeltainen ja siinä on mustia pilkkuja. Hauskan ja eksoottisen näköinen veijari! Myöhemmin on sitten selvinnyt, että kyse ei oikeastaan ole liskosta lainkaan, vaan sammakkoeläimestä.
Isompi aukko tiedoissa oli kuitenkin siinä, että ei vesilisko elä kovin pitkään hapettomassa lasipurkissa, vaikka sille laittaa kotilammen rehuja mukaan. Kotoa sain ukaasin toimittaa lisko suoraa päätä takaisin kotilampeensa, kun vahemmat tulivat illemmalla kotiin töistä. Ihan kaikilla sana ei kulkenut yhtä kovaa, vaan vesiliskovainajiakin nähtiin.
Nykyään osataan valistaa ja sopivasti kieltää sammakonkudunkin kerääminen. Mitä toki tuolloin harrastimme myös...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti