Televisio oli Suomessa 1960-luvun alussa uusi ja mieltäkiehtova väline yleistyessään hiljaksiin. Omassa isossa, yhdeksänkerroksisessa kerrostalossamme vuonna 1960 tilanne oli sellainen, että ensimmäisen
ja ainoan tv-vastaanottimen omisti talonmiehen perhe. Myöhemmin neljännessä kerroksessa asunut tuttavalääkäriperhe hankki myös oman vastaanottimen, ja sinne
meitä sitten kokoontui aikamoinenkin joukko nykymitoissa pikkuruista ihmeruutua
tuijottamaan. Talo oli täynnä lapsiperheitä.
Tv-lupia Suomessa oli tuona kesänä 130 000. Itse lähetykset olivat
alkaneet Suomessa vuonna 1955 teekkarien koelähetyksellä, ja jo
seuraavan vuonna alkoivat säännölliset TES-TV:n lähetykset. Kahdesti
viikossa. Yleisradio pohti suhdettaan tähän välineeseen, mutta lähti
sitten mukaan myös omalla Suomen Televisio (STV) -kanavallaan, joka
esitti ohjelmaa viitenä päivänä viikossa. TES-TV vaihtoi nimensä
Tesvisioksi, ja syksyllä 1960 ohjelmaa lähetettiin jo kaikkina
viikonpäivinä. Lopulta Yle osti talousvaikeuksien kanssa kamppailevan
Tesvision vuonna 1964.
Vaikka televisio oli harvinainen ja sen ohjelmisto vielä vähäistä, oli sillä iso kiinnostavuusarvo. Kaikki vähänkin televisioon viittaava möi hyvin. Sarjakuvajulkaisijat hyödynsivät omalta osaltaan tilannetta, ja Suomessa ilmestyi useampikin lehtijulkaisu TV:n taikasanan alla. Kaikkia sarjiksissa olleita nimikkeitä ei meillä edes esitetty ruudussa.
Lapsuuden suosikkiohjelmiani oli Rin Tin Tinin ja Rustyn seikkailut, ja samalla nimellä ilmestyi lehtikin.
Aluksi Rintyn tarinoita julkaistiin Suomessa vuosina 1958 ja -59 Lassie-lehden joka toisessa numerossa, mutta vuodesta 1960 lähtien Rin Tin Tin sai oman lehden Lassien jatkaessa omassaan. Harmi kyllä vain vuodet 1960-61 tarinat kertoivat nimenomaan ratsuväestä ja korpraali Rustysta, jotka olivat televisiosta tuttuja. Vuodet 1962-64 kertoivat puolestaan Rintyn seikkailuista Red Johnson -nimisen miehen kanssa nykyajassa.
Television nimellä myytiin useampaakin sarjaa. Yksi niistä oli TV:n parhaat -lehti, jota ilmestyi 12 numeroa vuonna 1963. Näissä lehdissä seikkailivat vuoro kuukausina Cisco Kid, Bonanza ja Yksinäinen Ratsastaja.
Cisco Kid'iä oli nähty Tamvisionin katselualueella, mutta ei muuten. Turun Sanomat tosin julkaisi yhdessä vaiheessa sarjaa strippinä.
Bonanza on yksi pitkäikäisimpiä länkkärisarjoja, ja se oli meilläkin suosittu aikanaan.
Yksinäistä Ratsastajaa (Lone Rider) meillä ei näytetty, mikä ei sinänsä yhtään vähentänyt hahmon kiinnostavuutta. Vesku Loiri teki sittemmin hahmosta pastissin (Lonely Rider) Spede-elokuvassa Hirttämättömät (1971).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti