Rakennussarjoja 2 - Meccano

60-luvun pojilla oli LEGOjen lisäksi toinenkin rakennussarja. Siinä kun leegot luottivat muoviin raaka-aineena, pysyttäytyi mekano-sarja eli oikeammin MECCANO kokometallisissa osissa.

MECCANOn kotimaa on Iso-Britannia, jossa sarjan osia alettiin valmistaa Frank Horbyn toimesta jo vuonna 1901. Englantilainen Meccano Ltd valmisti osat kotimaassa vuoteen 1980 saakka. Tämän jälkeen tätä yhäkin elossa olevaa sarjaa on valmistettu Ranskassa, Espanjassa, Argentiinassa ja Kiinassa.

MECCANOn perusidea on pysynyt koko lailla samana halki vuosikymmenten. Perusosana on reitetty metalliliuska, johon saattoi ruuveilla ja muttereilla kiinnittää muita osia mukana seuraavilla työkaluilla kuten kiintoavaimella ja ruuvimeisselillä, jollaiset minullakin oli aikanaan.

Liuskojen lisäksi sarjassa oli reitettyjä levyjä, vipuja ja kumipäälisiä pyöriäkin. Korkealentoinen tavoite oli ehkä opettaa muksuille mekaniikkaa, mutta oli sarjalla mukava askarrella ihan omia aikojakin. Joskin osien rajallinen määrä rajoitti rakennusintoa tai ainakin lopputuloksia. Sarjan alkuperäinen nimi 'Mechanics Made Easy' viittaa tuohon rakenteiden helppouteen.

Aluksi osat olivat heppoisempaa läkkipeltiä, mutta tuotannon lisääntyessä ja kehittyessä materiaali vaihtui huolellisemmin työstettyyn teräkseen, jonka reunatkin oli pyöristetty. Pyörissä ja rattaissa käytttiin myös messinkiä.

Juuri 1960-luvulla MECCANO joutui taloudellisiin vaikeuksiin, ja se myytiin, mutta itse tuotantoa jatkettiin uudistuneena. Mekanon edelliset värit, punainen ja vihreä, vaihtuivat uusiin (keltainen, musta ja hopea). Omat mekanoni olivat kuitenkin tuota vanhaa sarjaa.

Rakennussarjoja 1 - Lego

Leikkikalubrändeistä LEGO elää ja voi hyvin edelleen huolimatta ajoittaisista vaikeista hetkistäänkin. Palikoiden historia juontaa vuoden 1949 Tanskaan, kun puusepän poika Godtfred Kirk Christiansen keksi ottaa muovimateriaalin käyttöönsä ja ryhtyi isänsä Ole Kirk Christiansenin kanssa valmistamaan toisiinsa kiinnitettäviä palikoita.

Systeemiä kehiteltiin paremmaksi ja kymmenkunta vuotta myöhemmin nyt hyvin tuntemamme putkisysteemin avulla tapahtuva kiinnittäminen patentoitiin, ja lelusysteemin voittokulku alkoi. Me 60-luvulla leikki-iässä olleet opimme tuntemaan nämä palikat.

Aluksi myynnissä olevissa pakkauksissa oli vain kahdenvärisiä palikoita: punaisia ja valkoisia. Arvatenkin Tanskan lipun värit.

Pohjalevy oli harmaa, ja sille saattoi kehitellä oman taloidean ilman valmista mallikuvaakin. Ikkuna- ja ovielementtejä oli myös saatavilla.

Vuonna 1962 LEGO-universumi laajeni pyöräpalikalla, jossa oli reät, joihin pyörän akselin saattoi lukita kiinni. Mekanismi oli ilmeisen hyvä, koska alkuperäiset osat toimivat 50 vuotta myöhemminkin!

Tarinan mukaan LEGO-sana tulee sanoista ”leg godt” (leiki hyvin). Juuri näin tehtiin oma mielikuvitus välineenä.

Lego-maailmaan kuuluivat myös hienot puut.

Sarjakuvia 7 - Filmi-sarja

Jos televisio innoitti sekä sarjisten kustantajia että niiden ostajia, niin kyllä aikakauden elokuvallakin oli oma hohtonsa ja vetovoimansa.

Vuosina 1962-63 julkaistiin Filmisarja-nimistä lehteä, jonka tarinat perustuivat enemmän tahi vähemmän ajankohtaisiin elokuviin. Sarjan avasi El Cid (1/1962) ja skaala riitti Comancheros-länkkäristä (7/1962) Hyökkäys Burmassa -sotalefaan (8/1962) saakka. Klassikkoelokuvista mukana olivat mm. Arabian Lawrence (16/1963) ja Hatari (11/1962).

Lehden kansiin oli houkutukseksi laitettu valokuva elokuvasta ja usein muutamia muita tietoja.

Itse en vielä tuohon aikaan kerännyt tämäntyyppisiä sarjiksia, mutta saatoin täydentään myöhemmin 60-luvulla kokoelmaani myös tämän sarjan lehdillä. Brahenkadun mäessä oli mainio antikvariaatti, joka myi monenmoista kirjallisuuttakin, mutta sen sarjislaari pursui usein kaikkea kiinnostavaa. Esimerkiksi hyväkuntoisia 50-luvun Akkareitakin sai tuolloin halpaan hintaan mainitusta divarista.

Yllämainittu John Waynen tähdittämä Hatari oli tämän sarjan suosikkejani sekä Danny Kaye -elokuvasta tehty Lainahousuissa (13/1962). Itse elokuva olikin sitten aikamoinen pannukakku, kun sen viimein näki vuosikymmen myöhemmin...


1. El Cid
2. Bagdadin veijari
3. Ajojahti
4. Aaveplaneetta
5. Merirosvo Morgan
6. Operaatio Atomisukellusvene
7. Comancheros
8. Hyökkäys Burmassa
9. Vedenalainen kaupunki
10. Kuusi mustaa hevosta
11. Hatari!
12. Spartan urhot
13. "Lainahousuissa"
14. 4 ratsastajaa
15. Vaakasuora luutnantti
16. Arabian Lawrence
17.  Robin Hood
18. Operation Bikini

Poikien seikkailukirjasto 1.2 ja 1.3

Syystä tahi toisesta joku sai Otavalla lennokkaan idean ruveta julkaisemaan Poikien seikkailukirjaston nimikkeitä uudelleen 1950-luvulla. Sarja sai taas yhtenäisen asun, mutta ilman kyykäärmekuviota selässä. Luonnollisista syistä johtuen kaikki isänmaallisimmat ja sotaisimmat kirjat siivottiin pois, ja valittiin niitä muita seikkailullisempia teoksia.

 Vielä kolmannenkin kerran tätä pajatsoa yritettiin tyhjentää, kun Otava aloitti Poikien seikkailukirjaston parhaita -sarjan. ilmeisesti idea ei ollut ihan paras, koska tämä sarja katosi aika pian. Alkuperäisen sarjan kannet olivat hienoja ja itsessäänkin kiehtovia taideteoksia, mutta tässä kolmannessa versiossa yritettiin nykyaikaisempaa ilmaisua.

Poikien seikkailukirjasto

Seikkailusarja oli suhteellisen 'tuore' sarja omana lapsuusaikanani, olivathan sen nimikkeet ilmestyneet 1950- ja 60-luvuilla. Nykyään kirjan elinkaari taitaa olla aika lailla lyhyempi, ellei sitten puhuta ns. klassikkokirjoista, joista otetaan painoksia yhä uudelleen. Tänä päivänä kustantamoiden pitää realisoida tulonsa ja minimoida varastonsa laittamalla kirjat nopeasti alennusmyyntiin ja sitten silppuriin.

Toinen sarja, jota 60-luvulla luin oli nähnyt viimeisen käyttöpäivänsä jo vuosikymmeniä aiemmin. Se oli nimeltään Poikien seikkailukirjasto, jota kustannusyhtiö Otava oli julkaissut jo 1920-luvulta lähtien (ensimmäinen kirja vuodelta 1925?). Löysin kirjoja ennen kaikkea isoisäni muhkeasta kirjastosta ja sain ottaa niitä mukaani. En tiedä, kertooko se enemmän kirjatarjonnasta vaiko minusta, mutta luin näitäkin kirjoja ihan täysillä.

Lukuhetkellä ne kaikki olivat jo historiallisia romaaneja väistämättä, koska tuoreimmankin ilmestymisestä oli kulunut reilusti toistakymmentä vuotta, mutta etenkin sarjan alkupään kirjat kertoivat tosiaan ajoista entisistä. Niissä elettiin venäläismiehityksen aikoja, ja osa seikkailuista sijottautui vieläkin kauemmas Suomen uljaaseen historiaan.

Vaikka itse kirjat olivat jo vuosien ruskistamia ja tuoksuvia, olivat kannet yllättävänkin vetovoimaisia. Keräilin jokaisella Helsingin matkallani kirjoja pikku hiljaa lisää, ja sain hienon siivun kirjanselkiä omaan kotikirjastooni.



























Kirjat olivat aika epätasaisia, koska kirjoittajia (ja tarkoitusperiä) oli niin monta. Toiset kirjoittivat vain yhden ja toiset useammankin kirjan. Tuotteliaita kirjailijoita olivat mm.  Jalmari Sauli, Jalmari Finne, Tauno Karilas, J.K. Kulomaa (Jussi Kukkonen), Arvid Lydecken, Viljo Rauta (Viljo Niukkanen), Kaarlo Nuorvala, Erkki Saarenmaa (Eino Cederberg) ja Jussi Lappi-Seppälä. Sarja käynnistyi ennen toista maailmansotaa, ja sen jälkeen tilanne olikin jo muuttunut, ja osa kirjoista muuttui tiskinalustavaraksi ulkopoliittisesti arveluttavana.

Sarjan syntyhistoriaa on valottanut Pekka Tarkka Otavan omassa historiikissa (Otavan historia 2 : 1918-1940. - Helsinki, 1980) seuraavasti:

 "Poikien seikkailukirjasto" oli Arvid Lydeckenin luomus. Alkuaan siinä vuorottelivat nykyaikaiset rikos- ja seikkailutarinat sekä historiallis-isänmaalliset, usein sotaiset kertomukset. 1930-luvulla "kyykäärmeenselkäinen" sarja lienee ollut suurimmassa suosiossaan, samalla sisältö edelleen historiallistui ja sotaistui, joskin rikosteemojakin harrastettiin... 
...Poikien seikkailukirjaston hengessä vuoden 1920 tienoilla syntyneet miespuoliset suomalaiset valmentautuivat toisen maailmansodan sotilaiksi."

Alla epätäydellinen lista kirjanimikkeistä:

H. Hariola: Pihavaltion pojat ja jääkärit, nro 8 
Jussi Kukkonen: Henkipatot, kertomus Värmlannin suomalaismetsistä, nro 15 (1929) (nimimerkillä J.K. Kulomaa)

Ukko Kivistö: Possentornin salaliiton perustaminen : Viipurin poikien seikkailuja Suurlakon aikoina, nro 16. (1929)

Ukko Kivistö: Possentornin salaliiton urotyöt : Viipurin poikien seikkailuja Suurlakon aikoina, nro 17 (1929)

Jussi Kukkonen: Kainuun sissit, seikkailukertomus, nro 18 (1929) (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Valentin: Myöhästynyt valtamerilaiva, nro 19 (1929)
Tauno Karilas: Murhisaaren aarre, nro 20 (1930)

Ukko Kivistö: Pöllövartion seikkailut : partiolaiskertomus, nro 22 (1930)

Yrjö Kohonen: Erätoverit : seikkailukertomus isonvihan ajoilta, nro 23 (1930)

Kaarlo Nuorvala: Ryssänsaaren salaisuus: seikkailukertomus, nro 25 (1931)

Ukko Kivistö: Timanttisormus : tarina vuosisatamme alkupuolelta, nro 26 (1931)

Eino Cederberg: Taistelu Uparin kartanosta : seikkailukertomus, nro 27 (1931)

Kaarlo Nuorvala: Salasana: Kolmiapilan uusia seikkailuja, nro 29 (1932)
Kauko Valta: Loihdittu rautatieasema, nro 30 (1932)
Arvid Lydecken: Suomenlahden risteilijä, nro 31 (1932)
Arvid Lydecken: Aarteenetsijät, nro 34 (1932)

Eino Cederberg: Minuuttia vailla 12 : seikkailukertomus, nro 35 (1932)
Kauko Valta: Rautakruunu, nro 36 (1933)

Jussi Lappi-Seppälä: Vaeltajavartion urotyö : seikkailukertomus, nro 37 (1933)

Arne O. Strömmer: Samminkylän kauhu : seikkailukertomus, nro 38 (1933)

Eino Cederberg: Suomen sodan sankari Kaarle Wilhelm Malm, nro 41 (1933)
Tauno Karilas: Samurain sankarimerkki, nro 42 (1934)

Jussi Lappi-Seppälä: Pelastus perikadosta : seikkailukertomus, nro 44 (1934)

Jussi Kukkonen: Heimonsa valio, kertomus historiantakaisilta ajoilta, nro 45 (1934) (nimimerkillä J.K. Kulomaa)

Arvi Kivimaa: Odottamaton lentomatka : seikkailukertomus neuvokkaista pojista, rohkeasta lentäjästä ja Suomenlahden salakuljettajista, nro 46 (1934) (nimimerkillä Heikki Taura)
Kauko Valta: Vaskikypärä, nro 47 (1934)

Eliel Wartiainen: Honkavaaran partiopojat : seikkailukertomus vainosotien ajoilta, nro 48 (1934) (nimimerkillä Sissonpoika)

Kaarlo Nuorvala: Salaperäinen matelija : seikkailukertomus, nro 51 (1935)
Tauno Karilas: Venezuelan valloittajat, nro 52 (1935)
Valentin: Amerikkalaisen kadonneet jalokivet, nro 54 (1935)

Jussi Lappi-Seppälä: Stålhandsken kasvinkumppani : historiallinen kertomus, nro 55 (1935)
J.K. Kulomaa: Nuori heimopäällikkö, nro 57 (1935)
Simo Penttilä: Hyppivä Huuli, nro 58 (1935)

Kaarlo Nuorvala: Aktivisti: kertomus jääkäriliikkeen ajoilta, nro 59 (1935)
Jaakko Karpala: Liian monta johtoa, nro 60 (1935)
Arvid Lydecken: Murad Bay, nro 61 (1935)

Eino Cederberg:  Päin kuolemaa : erään Kaarlolaisen sankaritarina, nro 63 (1936)

Jussi Lappi-Seppälä: Aina valmiina : vaeltajavartion seikkailuja, nro 64 (1936)
Simo Penttilä: Vasenkätinen kummitus, nro 65 (1936)

Viljo Rauta: Niilo Grabben asepoika, historiallinen seikkailukertomus, nro 66 (1936)

Kaarlo Nuorvala: Sanansaattajat: kertomus vapaussodan ajoilta, nro 68 (1936)
Arvid Lydecken: Mustanauha, nro 69 (1936)

Heikki Impola: Puolan kuningaskruunu: seikkailukertomus, nro 71 (1937) (nimellä Heikki Rasila)

Viljo Rauta: Nuori sissi, historiallinen seikkailukertomus, nro 72 (1937)
Valentin: Pikajuna 11,45, nro 73 (1937)

Kaarlo Nuorvala: Peukalon jälki : seikkailukertomus, nro 75 (1937)
Rieti Jorkama: Kivikirjon salaisuus, nro 76 (1937)

Eino Cederberg: Väkevä paroni : historiallinen kertomus, nro 77 (1937)
Matti Hälli: Dynamiittimiehet, nro 78 (1938)
Tauno Karilas: Valkoinen ympyrä, nro 79 (1938)
Jalmari Sauli: Mustat ketut, nro 80 (1938)

Eino Auer: Sankari Söderman : rahtilaivurin merkillisiä seikkailuja, nro 81 (1938)
Jaakko Karpala: Arvopostin arvoitus, nro 82 (1938)
Betty Rauanheimo: Sotavanki: Winston Churchillin muistelmien mukaan, nro 83 (1938)

Yrjö Rauanheimo: Kaksitoista helmisärkkää : poikien seikkailuromaani, nro 84 (1939)

Viljo Rauta: Kuninkaan puolesta, historiallinen seikkailukertomus, nro 85 (1939)

Yrjö Rauanheimo: Kadonnut veli : poikien seikkailuromaani, nro 86 (1939)

Kaarlo Nuorvala: Kagaali: kertomus sortovallan ajoilta, nro 87 (1939)

Viljo Rauta: Kreivisodan seikkailijat, historiallinen seikkailukertomus, nro 88 (1940)
Arvi Ravi: Kädetön pitkäkynsi, nro 89 (1940)
Jalmari Sauli: Sotarosvon poika, nro 90 (1940)
Tauno Karilas: Halkihuulinen mies, nro 91 (1941)

Aarne Erävaara: Armeijan nuorin vänrikki. Seikkailukertomus sodasta, nro 94 (1941)

H. Hariola: Pihavaltion pojat ja jääkärit : historiallinen seikkailukertomus,  nro 96 (1941)

Kaarlo Nuorvala: Kantasormus: seikkailukertomus, nro 97 (1942)

Kaarlo Nuorvala: Taistelulähetti, nro 98 (1942)

Selim Tapola: Meripääskyn pojat: seikkailuja merellä, nro 99 (1942) (nimimerkillä Tero Uskali)

Veikko Wainio: Kuolemaan vihkiytynyt partio : seikkailukertomus nykysodan päiviltä, nro 101 (1942)

Niilo Mattila: Vaara uhkaa ilmasta : seikkailukertomus, nro 105 (1944)

Eino Cederberg: Suomalainen vapaustaistelija : historiallinen seikkailukertomus, nro 106 (1945)

Selim Tapola: Vääränrahan tekijät, nro 107 (1946)
Launo Suomela: Kamppailu kaivoksessa, nro 108 (1946)

Vilho Koljonen: Seikkailu maan alla : seikkailukertomus, nro 110 (1946) (nimimerkillä Vilcol)

Yrjö Rauanheimo: Jäätynyt mies: seikkailukertomus, nro 111 ( 1948)
Launo Suomela: Kuutamouimari, nro 112 (1948)
Topi Vuorinen: Petturien perässä, nro 113 (1948)

Seikkailusarja

Valistus oli toimelias kustantamo omana aikanaan. Sen kataloogeista löytyi kirjoja kouluille ja kotien hyllyihin. Itselleni kertyi aikamoinenkin pino Valistuksen kirjoja, todennäköisesti siksi, että isoisäni vaikutti kyseisessä puulaakissa.

Yksi yhtenäisen sarjanimikkeen alla julkaistu kirjasarja oli Seikkailusarja, jota ilmestyi 1950- ja 60-luvuilla. Kirjat eivät sinänsä muodostaneet yhtenäistä sarjaa tyyliltään tahi edes genreeltään. Toki seikkailullisuus oli keskiössä, mutta viitekehys ylettyi muinaisuudesta scifiin saakka.

Sarjassa kirjoitti useampikin kirjailija. Alla nimikelistaa...


Aaro Honka: Luostarin salaisuus selviää, nro 1 (1954)
Reijo Ahtokari: Takakylässäkin tapahtuu jotakin, nro 2 (1955)
Martti Nora: Säteilevän salaisuuden vartijat, nro 4 (1956)
Ahti Karikko: Kadonnut sukellusvene, nro 5 (1956)
Arvo Aallas: Hovikalleudet harhateillä, nro 6 (1956)
Veikko O. Haakana: Luolamiehen pojat, nro 7 (1957)
Veikko O. Haakana: Luolapoikien paluu, nro 9 (1958)
Harri Hirvas: Surmankarin sankari, nro 10 (1959)
Veikko O. Haakana: Poikkikirves iskee, nro 11 (1959)

Launo Suomela: Punainen pingviini, nro 12 (1960) 

Harri Hirvas: Marsin mies Amerikassa, nro 13 (1960) 

Veikko O. Haakana: Jäätikkö uhkaa, nro 14 (1961) 

Launo Suomela: Katuun ei jälkiä jää, nro 15 (1961)

Paavo Räisänen: Saaren sankarit, nro 16 (1962)
Matti Kokkonen: Sukella syvälle sammakkomies, nro 17 (1962)
Launo Suomela: Matka kuin uni, nro 18 (1962)
Veikko O. Haakana: Kuonokasvoinen kauhu, nro 19 (1962)
Osmo Ilkka: Miekka ja risti, nro 20 (1963)
Kaarle-K. Seitola: Tuntematon tuttava, nro 21 (1963)
Sauli Kare: Taistelu avaruusraketista, nro 22 (1963)
Esko Honkanen: Rekka-auton arvoitus, nro 23 (1963)
Urho Vuori: Nautilukset seikkailut, nro 24 (1963)
Veikko O. Haakana: Mykiösaaren mysteeri, nro 25 (1964)
R.A. Karhumies: Salaperäinen savu, nro 26 (1964)
M.O. Pellinen: Seidan salaisuus, nro 27 (1964)
Kauko Valta Ylänne: Ympyrä sulkeutuu, nro 28 (1964)

Tyyne Pyrhönen: Yllätysten kesä, nro 29 (1965)

Sarjakuvia 6 - TV:n Tähtisarjat ja TV-sarja

Ja vielä kerran ihmeellisen taikalaatikon innoittamaa antia sarjispuolelta.

TV:n Tähtisarjat -nimikkeen alla ilmestyi vuosina 1961-62 kaksi kertaa kuussa uusi lehti. Lehdessä kiersi neljän sarjan sykli: Wagon Train, Huckleberry Hound (numerosta 2/1962 lähtien muodossa Hakki-Koira), Bat Mastersson ja Sea Hunt. Vuonna 1963 lehti vaihtoi nimensä muotoon TV:n Parhaat, ja ilmestysmistahti hidastui yhteen numero/kuukausi (tuon lehden aiheista onkin jo tuolla alla 'Sarjakuvia 4' -postauksessa).

Miedän kotoinen televisiomme oli vielä mustavalkoinen, mutta nämä lehdet olivat upeita nelivärilehtiä, joissa houkuttimena oli valokuvakansia näistä mieltäkiihdyttävistä sarjoista.

Wagon Train (1957-65) oli perinteinen lännensarja, jossa seurattiin vankkurikaravaanin matkaa halki villin lännen Missourista kohti Kaliforniaa. Aluksi karavaania veti Ward Bond ja hänen kuolemansa jälkeen ohjaimiin tarttui John McIntire.

Huckleberry Hound/Hakki-Koira puolestaan oli Hanna & Barbera -yhtiön lippulaiva ennen Kivisten ja Sorasten (The Flintstones) läpimurtoa. Näissä lehdissä seikkaili Hakin itsensä lisäksi itsenäisissä sarjoissa mm. Yogi Bear (Jogi-karhu) ja mr. Jinks (Niksu-kissa).

Samat hahmot monilla uusilla täydennettyinä jatkoivat seikkailujaan myöhemmin 60-luvulla uudessa Retu ja kumppanit -lehdessä. Alla 'Sarjakuvia 1' -postaus.

Bat Mastersson edusti myös lännensarjaa, mutta siinä hieman keikarimainen muukalainen Bat Mastersson knallihattuineen ja hopeapäisine keppeineen pelaili saluunoissa uhkapelejä ja antoi roistoille kyytiä. Gene Barry antoi Masterssonille kasvot.

Lehden takakansissa esiteltiin vanhoja Villin Lännen kaupunkeja.

Neljäs kierrossa ollut sarja oli Sea Hunt. Sea Huntissa seurattiin Lloyd Bridgesin näyttelemän Mike Nelsonin jännittäviä sukellusseikkailuja.

Omalla lailla kiinnostavaa on se, että tuohon aikaan Wagon Train'in eikä Sea Hunt'in nimiä suomennettu. Nykyään tapa on esimerkiksi leffojen nimissä tavallinen, mutta ei 60-luvulla.

Outolintu tv:n peräaalloilla ratsastavien lehtien joukossa oli vielä TV sarja -lehti. Se ilmestyi vuosien 1960 ja 1963 välillä kerran kuussa. Lehdessä ilmestyvät sarjat olivat aika sekalaista joukkoa, eivätkä useatkaan niistä olleet meillä järin tuttuja. 

Maantiepatrulli (alias Highway Patrol) sentään meni meilläkin televisiossa, ja Robin Hoodin vanhaa tv-sarjaa katsottiin myös.

Sarjakuvia 5 - TV-Seikkailut

1960-luvulla käytiin Suomen televisioissa kahden lääkärin välistä kamppailua. Kyse oli kahdesta eri lääkärisarjasta, joilla kummallakin oli kannattajansa.

Toinen oli Tohtori Ben Casey (Ben Casey, 1961-66), jossa nimiosaa näytteli tummatukkainen Vince Edwards. Hän oli nuori ja edistyksellinen neurokirurgi.
















Toinen sarjoista oli puolestaan nimeltään Tohtori Kildare (Dr. Kildare, 1961-66), ja tässä sarjassa nimiosaa esitti vaaleampitukkainen Richard Chamberlain.





Kumpikin ilmestyi sarjakuvana TV Seikkailut -nimisessä julkaisussa, jota ilmestyi 17 numeroa vuoden 1962 aikana. Kiinnostavaa kyllä, TV Seikkailujen muut sarjat olivat meillä kovin tuntemattomia ja muutenkin melkoista sortin sakkia.