Erään kurkihirren alla: joulukuuta 2014

Pieni Joulupukki, 1958 (Helga Sjöstedt)

1900-luvun alkaessa syntyi Opettajain Lehteä kustantamaan Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus (vuodesta 1919 alkaen pelkkä Oy Valistus). Saatuaan julkaisuluvan lehti alkoi ilmestyä viikoittain vuonna 1905. Koska lehti ilmestyy yhä (nimellä Opettaja), on se Suomen vanhin viikkolehti. Valistus luopui sen kustannusoikeuksista vuonna 1937.

Pieni Joulupukki, 1963

Pieni Joulupukki, 1964

Pieni Joulupukki, 1958 (takakansi)

Pieni Joulupukki, 1959 (SR)

Pieni Joulupukki, 1960

Valistus keskittyi lehden ohella lasten ja nuorten oppikirjoihin ja muihin opetusvälineisiin sekä koulutarvikkeiden välittämiseen. Valistuksen liiketoiminta kasvoi 1930-luvun mittaan ja vielä nopeammin sotien jälkeen. Koulukirjojen julkaisijana Oy Valistus oli pitkään maan suurimpia. Vuonna 1906 ilmestyneestä Valistuksen Lukukirjasta tuli käytetyin suomalaiskoulujen lukukirja.

Oppikirjojen lisäksi Oy Valistus julkaisi ohjekirjoja, nuoriso- ja lasten kirjallisuutta, sivistysalan muistojulkaisuja ja matrikkeleita. Itselläni on vieläkin pitkä rivi joululahjoiksi saatuja Valistuksen nuortenkirjoja.

Valistuksen katalogiin kuului myös joulusesonkiin oleellisesti liittyvät Joulupukki sekä sen pikkuveli Pieni Joulupukki -lastenlehti.

Pieni Joulupukki, 1960 (takakansi)

Lasten joululehti Pieni Joulupukki ilmestyi vuosina 1906-1966. Painopaikka oli helsinkiläinen Raittiuskansan Kirjapaino Oy. Lehdet olivat kustantajansa näköisiä: puhdashenkisiä, reippaita, raittiita ja hieman uskonnollissävyisiäkin. Ennen kaikkea ne kuitenkin henkivät jouluista hyvää mieltä ja kunnollisuutta. Lehden tekstien ja kuvien takana oli myös kovan luokan ammattilaisia. Esimerkiksi Raul Roine, Anni Swan, Ester Ahokainen, Arvid Lydecken, Jorma Mäenpää, Marjatta Kurenniemi, Tauno Karilas, Kauko Valta Ylänne, Kaija Pakkanen, Helga Sjöstedt, Hjalmar Löfving, Helmiriitta Honkanen, Eeli Jaatinen, Kylli Koski, Maire Könni-Björklind, Risto Mäkinen, Martta Wendelin, Venny Soldan-Brofeldt ja Rudolf Koivu jättivät oman puumerkkinsä lehtien sivuille.

Pieni Joulupukki, 1962 (Usko Laukkanen)

Kuvat oli lapsenomaisia ja pieteetillä tehdyt ja niistä henki joulun sanoma. Lehtien nimikkohenkilö, Joulupukki, koki jonkinlaisen muodonmuutoksen vuosisadan alkupuolelta sen puoliväliin ehdittäessä. Suomalainen (pohjoismaalainen) tuohikonttia kantava ruskeanuttuinen karvalakkipukki vaihtui vähittäin kirkkaamman punaiseksi yleispukiksi.

Suuri osa kuvista on akvarelli- tai guassimaalauksia. Porovaljakon lisäksi joulupukki taittaa matkaa autolla, lentokoneella tai helikopterillakin. Sikäli lehti on toiminut tietoisen huolimattomasti, että tekstintekijät kyllä kirjataan huolella, mutta lehden yleisilmeestä vastanneet kuvittajat unohdetaan tyystin.

Suomalaisen sarjakuvan historiaan kuuluu myös Hjalmar Löfvingin Pörröpää-Iivari -sarjis. Iivari on hontelo ja hieman anarkistinen hahmo hurjassa tukassaan. Löfving piirsi Pörröpää-Iivaria Valistuksen Lastenlehteen, mutta Pieni Joulupukki -lehdessäkin häntä nähdään. Löfving oli monipuolinen kuvittaja, ja hän teki myös Pieneen Joulupukkiin eräänlaista tonttusarjakuvaa Heikki, Hip ja Hop nimimerkki Pikku Laurin tekstiin. Ainakin vuosien 1958 ja 1959 lehdessä myös Pörröpää-Iivari piipahtaa tässä sarjassa. Löfving oli myös animaation pioneereja Suomessa.

Pienen Joulupukin tekstit ovat lyhyitä novelleja, tonttunäytelmiä ja runoja. Lehden sivumäärä oli 16 sivua. Kuvat olivat usein punaisen ja sinisen eri sävyillä painettuja. Lehden hinta kohosi 50-luvun 50 markasta 60-luvun yhteen markkaan (!).

Pieni Joulupukki, 1965 (Helga Sjöstedt)

Meille näitä lehtiä tuli luultavasti siksi, että isoisä toimitti tätä lehteä vuosikymmeniä. Tosin, nyt aikuisena samoja lehtiä selaillessa lehahtaa sen sivuilta yhä takuuvarma vanhanajan jouluinen mieli...