Corgi Toys No. 224: Bentley Continental Sports Saloon

Tämä upea auto on merkiltään Bentley, ja nehän olivat 'oikeastikin' arvostettuja laatuautoja. Tässä Corgi Toys'in versiossa oli muutamakin jippo mukana:
- kääntyvät etupyörät (kun autoa painoi)
- jousitus
- 'timantit' etulyhtyinä
- aukeava tavaratila, jossa mukana vararengas.

Autossa oli esikuvansa mukaan nokkakoriste. Sisustus oli punaista muovia ja ohjauspyörä brittityyliin oikealla puolella. Hieno vaunu!

Corgi Toys No. 236: Austin A60 Motor School Car

Sinisen värinen Austin-merkkinen autokouluauto, jonka merkkinä auton nokassa oli mystinen L-kirjain.

Tämä oli ensimmäisiä 'erikoisautojani' eli auto, jossa oli jokin lisuke mukana. Tässä tapauksessa Austinin etupyöriä pystyi kääntämään katolla olevasta isosta punaisesta ohjauspyörästä. Auton kääntösäde oli kyllä aika suuri, joten ihan ahtaissa paikoissa U-käännöstä ei voinut suorittaa.

Ylipäänsä

1960-luvulla keräilin itse yhdessä vaiheessa pikkuautoja. Sikäli outoa, että edes vieläkään 'oikeat' autot eivät minua kiinnosta; tuskin löytäisin sytytystulppaa, vaikka se minulle osoitettaisiin (onko autoissa muuten nykyään sytytystulppia?). Mutta taitavasti tehdyt pienoismallit ovat minua aina kiinnostaneet. Ostin lähes viikottain, tai ainakin silloin kun rahat riittivät, uuden auton itselleni. Hämeenkadulla sijainnut lelukauppa Elise oli läheisen sijaintinsa vuoksi yksi hovihankkijoistani.

Autot oli tuohon aikaan pakattu hienoihin ja houkutteleviin pahvilaatikoihin.

Suomessa myynnissä oli kaksi laadukasta metalliauto-sarjaa.

MATCHBOX

ja

CORGI TOYS

Molemmissa sarjoissa oli puolensa, mutta itse viehätyin enemmän Corgi Toys'eista.

Elokuvissa

Lapsuuteni Turussa oli useita elokuvateattereita. Ihan ensimmäiset vierailuni tuossa taikamaailmassa olivat Disney-elokuvien parissa. Isäni vei meitä lapsia katsomaan esim. uudelleen tuotuna ensi-iltana 'Lumikki ja seitsemän kääpiötä' -elokuvaa ja ihan aitoina ensi-iltoina näimme tuoreeltaan 'Maija Poppasen' sekä 'Lupsakkaat luppakorvat' -elokuvan, joka nyttemmin tunnetaan nimellä '101 dalmatialaista'.


Disney-elokuvia esitettiin Suomi-Filmi Oy:n teattereissa sekä syntymävuonnani 1955 Puutarhakatu 8:ssa tulipalon jäljiltä kunnostetuissa Kaupunginteatterin tiloissa avatussa Kino Ritzissä että Eerikinkadulle vuonna 1936 rakennetussa Kino-Palatsissa. Kinopalatsin Suomi-Filmi Oy rakennutti samalle paikalle toteuttamatta jääneen uimahallin paikalle. Kino-Palatsi oli upea, suuri parvekkeellinen elokuvateatterisali.Myöhemmin vierailin ahkerasti niin näissä kuin kaikissa muissakin Turun elokuvateattereissa. Vanhin tuolloin toiminnassa ollut teatteri oli Eerikinkatu 19:ssä sijainnut Olympia, joka purettiin Centrumin tavaratalon alta vuonna 1967. Teatteri oli avattu jo vuonna 1907 vanhaa varastomakasiinia laajentamalla. Siellä kävin katsomassa mm. yhden 'Zorro'-elokuvan.

Kauppiaskatu 11:ssä oli avattu vuonna 1927 Kinola-niminen moderni teatteri, jossa pyöri normaaliohjelmiston lisäksi lauantaisin mm. 'Pekka ja Pätkä' -elokuvia. Aikanaan Kinolassa tehtiin Turun ensimmäisiä äänielokuvakokeiluja ja siellä esitettiin myös 'Sonny Boy' -elokuva.


Vuonna 1956 avattiin Turussa kesäkuussa Domino-elokuvateatteri Humalistonkatu 7:ssä. Teatteri sijaitsi uuden kerrostalon alakerrassa. Kadun puolella oli hieno Domino-logo sekä dominopalikka, jossa oli vitonen ja kutonen (teatterin syntyvuosi). Domino oli iso, reilun kuudensadan katsojan teatterisali. Siellä kävin katsomassa tuoreeltaan kaikkien aikojen elokuvakokemukseni (tai ehkä jaetun sellaisen, sillä onhan 'Maija Poppanen' sentään kelpo elokuva...). Dominossa esitettiin nimittäin Stanley Kubrickin '2001: Avaruusseikkailu'.

Samana vuonna -56 Dominon kanssa avattiin Turkuun toinen teatteri marraskuussa, Kino-Turku, Eerikinkatu 30:ssa. Tuossa salissa oli kerrassaan 680 paikkaa ja se pitää hallussaan Turun suurimman esityssalin titteliä. Kino-Turussa esitettiin mm. James Bond -elokuvia.


Vuonna 1957 suljettiin vanha Casino-elokuvateatteri, jossa en näin ollen koskaan käynyt, mutta jo seuraavana vuonna 1958 avattiin Kauppiaskatu 13:ssa uusi Casino-teatteri. Tuossa salissa näin useita spektaakkeli-elokuvia koululaisnäytöksinä. Mm. 'Kuningasten kuningas', Ben-Hur' ja 'Raamattu' olivat Aurajoen Yhteiskoulun opetussuunnitelmassa. Myöhemmin olin siellä myös ilmaisnäytöksessä, kun nuori, lupaava politiikonalku tarjosi vanhan Jerry Lewis -elokuvan. Oma äänestysikäni vielä häämötti tulevaisuudessa, mutta eipä tarjoojallakaan, Ilkka Kanervalla, ikää rasitukseksi asti ollut.


Vuonna 1961 avattiin seuraava teatteri Humalistonkatu 8:ssa. Se oli Bio-Boston, jossa näin myöhemmin tuoreeltaan mm. Jacques Tatin elokuvan 'Trafic'.

Ja vielä ehdittiin 60-luvulla avata yksi teatteri. Silloin pienenä, art house -teatterinakin pidetty Astor avasi ovensa vuonna 1967 Humalistonkatu 3:ssa. Siellä vierailin useasti 70-luvun puolella, kun ystäväni kanssa hurjimpina lauantaina saatoimme katsoa viisikin eri elokuvaa yhdistelemällä normaaliohjelmistoa, elokuvamatineoita ja elokuvakerhon tarjontaa.

Seuraavina vuosikymmeninä elokuvateatterisaleja tuli ja meni Turussa, mutta ne eivät sitten enää kuulukaan tämän blogin aihepiiriin. Todettakoon siltikin, että vuonna 2005 tuli sata vuotta elokuvateatteritoimintaa täyteen Turussa. Ja montakos teatteria siellä nyt on...

Halli

Pikkupojankin taivas oli tietysti pääseminen käymään Turun kauppahalliin. Monet tuotteet ostettiin kotimme lähikaupoista, mutta toisinaan reissut suuntautuivat tois puol jokke. Matka taitettiin usein kävellen, mutta toisinaan noustiin Hämeenkadulta kakkosen raitsikkaan tai Uudenmaankadulta kolmoseen ja ajettiin torin suuntaan.
Jo hallin ovelta tulvahti sieraimiin outo ja kiihottava tuoksujen sekamelska. Hallin jyhkeä ulko-ovi ja heiluvat väliovet antoivat ihanan odotuksen tunteen.

Usein hallimatka tehtiin äidin ja isosiskon kanssa. Tarjolla oli paikanpäällä jauhettavaa kahvia, lihatuotteita, rusinamakkaraa, makeisia, hedelmiä, halvaa ja monenlaisia leivonnaisia, joista mieleen on jäänyt mm. norjalaiset munkit. Paikka oli jo silloin fantastinen ja päinvastoin kuin usein muutoin paluuyritykset lapsuuteen, niin tämä paikka tuntuu yhtä ihanalta edelleen!
Kotiin tultiin toisinaan torilta siniharmaalla bussilla Kerttulinmäen päälle.

Kauppaliikkeitä

Valintamyymälöitä ei ollut, vaan tuohon aikaan asioitiin erikoistuneissa pikkuliikkeissä. Kuten jo aiemmin totesin, oli oman asunto-osakeyhtiömme matalassa osassa Kurjenherkku-niminen ruokakauppa, josta sai taskurahallaan esim. turkulaisen Hellaksen Hedelmäpastilleja tai vaihtoehtoisesti helsinkiläisen kilpailijan Fazerin Salmiakkiaskin 20 pennillä.

Kaarinankadulla oli Valion maitokauppa, jossa myytiin irtomaitoa suurista metallisista laareista omaan astiaan. Näitä laareja kylmentämään tuotiin jääkuormia alkuun hevospeleillä. Myöhemmin omat astiat korvattiin suurilla, ruskeilla foliokorkkisilla maitopulloilla, jotka olivat käytössä aina vuoteen 1969 asti. Vuonna 1967 maitoa alettiin pakata pusseihin (ensimmäisenä Turun Meijerissä!); ei mikään maailman kätevin pakkaustapa nesteelle.

Lisäksi kotimme lähellä oli mm. paperikauppa ja lyhyttavaraliike sekä Hämeenkadulla Jokisen lihakauppa. Kaksi kioskiakin oli lähistöllä ja niistä saattoi ostaa kovia ja maukkaita pennin nallekarkkeja (aivan erityylisiä kuin nämä nykyiset pehmeät ja mauttomat lötkäleet) sekä herkullisia isoja salmiakkisia neekerinnaamoja tai viiden karkin pötköihin pakattuja Kola-karkkeja.

Tulevaisuuden kuvia

Nuoruudessani, 60-luvulla, oli 2000-luku kaukaista utopiaa. Se oli itseasiassa varsin tarunhohtoista tulevaisuutta: uuden vuosituhanteen koittaessa autot olisi korvattu lentävillä laitteilla ja jalkakäytävät olisivat liukuhihnoja!

Nämä jutut syntyivät osin pikkupoikien mielikuvituksissa, mutta niiden liikkeelepaneva syy oli tuon ajan science fictionissa.

Isäni hyllystä löysin aika varhain Arthur C Clarken 'Ilmojen saaret'-pokkarin (painos vuodelta 1954; alkup. nimeltään 'Islands in the Sky'). Kirja kuului Tammen Raketti-sarjaan ja oli sen toinen nimike. Valitettavasti hyllystämme ei löytynyt muita osia...

(Arthur C. Clarkesta tuli sittemmin suuri sankarini, ei vähiten Stanley Kubrickin mahtavan '2001: Avaruusseikkailu'-elokuvan tultua teattereihin 60-luvun lopulla ('2001:A Space Odyssey', 1968).)

Mainittu Clarken teos on ehkä kirjallisilta ansioiltaan varsin heppoinen teos, mutta sen kertomus Roysta, joka voitti näköradion (!) kilpailun ja pääsi matkustamaan maapalloa kiertävälle keinotekoiselle planeetalle, myi kyllä itsensä nuorelle miehelle. Sittemmin aloinkin kerätä scifi-kirjoja, kun niitä (harvakseltaan) suomeksi julkaistiin.

Kirjallisuuden lisäksi suuri (ja ehkä suurempi) vaikuttaja tulevaisuuden maalailussa oli televisio. Kaipa sieltä tuli tiededokumenttejakin, mutta minua kuitenkin kutkutti enemmän Hanna & Barberan 'Kivisten ja Sorasten' rinnakkaissarja 'Jetsonit' ('The Jetsons', 1962-63). Siinä missä 'Kiviset ja Soraset' sijoittui kivikauteen (modernein viittauksin) 'Jetsonit' huristelivat tulevaisuudessa. Jori Jetson, perheen pää, oli mukavan kömpelö hahmo työssään napinpainajana Avaruukselassa, Ruusa-robotti taitava taloudenhoitaja, perheellä oli Astro-koira jne.

'Jetsonit' ilmestyi jonkin aikaa suomeksi myös omassa sarjakuvalehdessään ja siirtyi sitten seikkailemaan 'Retu ja kumppanit'-lehteen, jossa Hanna & Barbera-imperiumin muutkin hahmot seikkailivat vuorollaan. Mainittu lehti tuli minulle parin vuoden ajan (ja yhäkin useimmat numerot ovat tallella).


Eipä aikaakaan, kun myös Suomen televisiossa alkoi tulla näytelty avaruussarja 'Matkalla avaruuteen' ('Lost in Space', 1965-68). Sarja kertoi Robinsonien avaruusperheestä, joka lähtee avaruusaluksella tutkimusmatkalle. Robinsonin perheen lisäksi mukana aluksessa ovat myös Robotti (Model B-9, Class M-3 General Utility Non-Theorizing Environmental Control Robot) sekä pahantahtoinen tohtori Zachary Smith, joka aiheuttikin monenlaista harmia ja vaaraa sekä koko matkalle että erityisesti perheelle.

Tämä sarja oli todella jännittävä ja mukaansatempaava. Jostakin kumman syystä muistan olleeni pahantuulinen sinä iltana, jolloin sarja alkoi ja perheen maanittelusta huolimatta jääneeni omaan huoneeseeni, kun ensimmäinen episodi tuli. (Kenellehän se suurin kiusa jälleen kerran näin tuli...?) Kuulin vain jakson äänet. (En tiedä, mihin tämä muistikuvani liittyy, mutta uskon yhä, että samana iltana tuli myös toinen episodi, jonka sitten jo katsoin, kuten kaikki seuraavatkin episodit, sikäli kuin olimme kotona.

Tuolloin elettiin aikaa ennen videoita ja tallentavia digiboxeja sun muita tulevaisuuden (!) keksintöjä. Jos ohjelman missasi, sen missasi iäksi. (Kuten myös: jos ohjelma oli hyvä, ei siitä jäänyt konkreettista näyttöä, vain muistijäljet.) Olin ilman tätä ykkösjaksoa nelisenkymmentä vuotta ja minun nuoruudessanihan menetetty ohjelma oli menetetty ohjelma. Sitten ostin DVD-boxin...

'Matkalla avaruuteen' ilmestyi myös sarjakuavana ja outoa kyllä siinä oli paljon eri henkilöhahmoja kuin tv-sarjassa. Syy siihen oli se, että sarjakuva oli ilmestynyt ensin Amerikassa ja siitä oli sitten myöhemmin muokattu idea tv-sarjaan. (Päinvastaisessa tapauksessa hahmot olisivat varmaan siirtyneet sarjisversioon?)

Kiintoisaa sinänsä oli lopulta nähdä vuosituhannen vaihde. Missä olivat lentävät autot ja liukuvat jalkakäytävät?